tiistai 27. tammikuuta 2009

Perhe Possula

Olen kuulema "Juupaseipäs". Minä siihen, että niin oon (kuuluu toimenkuvaan). "Juupaseipäs" on kuulema kaiken lisäksi possu ja poikien logiikan mukaan äiti on sitten possu. Mikäs siinä, pojatkin ovat sitten possuja, jos heidän äitinsäkin on. Keskustelu jatkuu välipalapöydässä ja käy ilmi, että koska pojat ja äiti ovat possuja, ovat myös pikkuneiti Mini ja isukki possuja.

Sitten on hetken hiljaista.

..."Tytöt on possuja. Pojat ei oo..."

Jaahas, vai niin. Kohta likat on varmaan ihan yök.

Ihan pikku hetki tässä

Kahvikupillisen juuri join lehteä lukiessani ja kohta lähden hakemaan Ralliroopea ja Kaaharikallea kerhosta. Pitäisi tehdä sitä ja tätä (esim. tyhjentää astianpesukone ja täyttää samantein), mutta keskityn nyt vain itseeni. Mini nukkuu rattaissa ulkona, toivottavasti vielä jonkin aikaa.

Olen tässä miettinyt, että miten ihmeessä me oikein jaksettaisiin sitä liitoa ja lentoa, jos minä olisin töissä. Aamurumpa-hoitorumpa-työrumpa-hoitorumpa-iltarumpa... Tunne siitä, ettei hoida kumpaakaan hyvin, siis työtä ja perhettä. Ikuista tasapainottelua niiden kahden välillä. Ja (omaa) kauhistelua siitä, että eihän me nähdä lasten kanssa kuin muutamia tunteja päivässä ja nekin tunnit menevät huispatessa, kun pitää ehtiä ajoissa sinne ja tänne! Ja JOS lapsilla olisi vielä harrastuksia... No HUH, HUH! (Omat harrastukset karsin aivan varmasti siinä vaiheessa, kun palaan töihin.)

Kaikki tuo on vielä edessä, mutta nyt voidaan vielä keskittyä huispaamaan ihan omissa ympyröissä. Jos on kiire, sen kiireen teen yleensä minä itse. Pitää ehtiä tekemään sitä ja tätä ja tuota, ennen kuin ehditään kiiruhtaa sinne ja tänne. Voihan pyhät bokserit sentään! Ainoa hyvä puoli tässä on se, että olen tiedostanut oman sisäisen kiireeni. Nyt kun osaisin vielä tehdä asialle jotain.

Vinkkejä otetaan vastaan.

Kaaharikallella ei ole yleensä kiire mihinkään, vaikka meno onkin kova. Tänään pukiessaan ulkovaatteita päälleen (tai ainakin tarkoitus oli pukea), hän ehti tutkia vauvan turvakaukaloa, pyöriä itsensä ympäri ja pusutella Miniä, ennen kuin edes sai otteen toppahousuista. Ja voitte vaan kuvitella, mitä hän ehtikään tehdä ennen kuin kaikki ulkovaatteet olivat päällä... Joskus vielä lasken, kuinka monta kertaa joudun patistelemaan poikaa pukemaan päällensä. Tai sitten lopetan koko patistelun ja olen vaan hiljaa.

Noo, itse asiassa viime viikolla tuli kokeiltua sekin. Molemmat pojat pistivät ranttaliksi uloslähdön aikoihin (eli alkoivat käkätysräkätys-riehunnan) ja minä yritin sekä hyvällä että pahalla saada herroja tekemään lähtöä. Mini oli tosi väsy ja minä kuin pers**seen ammuttu karhu. Loppujen lopuksi en enää kiinnittänyt huispaajiin mitään huomiota ja puin vaan vauvalle päälle. Ja sitten itselleni. Nukutin Minin ulkona ja palasin sisälle katsomaan, kun molemmat kaaharit tekivät kaikkensa saadakseen ulkovaatteet päällensä. Tai Kaaharikalle makasi kyllä jo siinä vaiheessa lattialla mahallaan ja oli aivan onneton taisteltuaan takkinsa kanssa aikansa. Mutta jostain se motivaatio pukemiseen oli löytynyt. Olin sanonut lähtiessäni kyllä, että nukutan vauvan ja tulen sitten takaisin, joten tiesivät etteivät tulisi jätetyksi.

Vaan nyt pitää mennä.

Palailen pikimiten...

lauantai 17. tammikuuta 2009

Äidin vapaailta

Puolenpäivän aikaan työkaveri soittaa ja kysyy, haluaisinko viettää vapaaillan. Teatterimatka hyvässä seurassa. Toinen työkaveri on sairastunut kesken päivän ja pääsisin hänen lipullaan matkaan. Pyydän mietintäaikaa ja soitan tunnin päästä takaisin. Joo-o, tämä äiti lähtee matkaan!

Bussissa muistan, että kärsin matkapahoinvoinnista. Miten se onkin päässyt unohtumaan??

Väliajan jälkeen iskee migreeni.

Ja paluumatkalla velloo jälleen se matkapahoinvointi.

Kaikesta huolimatta oli ihan mukava ilta. Ja kotonakin oli mennyt hyvin, Mini oli nukahtanut ilman äitiä (ja äidinmaitoa) ihan hyvin.

Nyt kaipaisin kovasti pitkiä (pidempiä) yöunia! Univaje alkaa näkyä ja tuntua...

tiistai 13. tammikuuta 2009

Väriä elämään

Ralliradalla tapahtuu taas. Mami luulee kaiken olevan ok, kunnes epäilyksen siemen alkaa itää Kaaharikallen huomauttaessa jotain piirtämisestä ja sohvasta... Syötän vauvalle välipalaa ja ajattelen, ettei ne nyt voi niin törttöillä, että piirtelisivät meidän "uuteenvanhaan" sohvaamme.

Vaihdan vielä Minille vaipan ja menen tarkistamaan tilanteen. Ei, ei sohvassa ole mitään ylimääräisiä jälkiä. Mitä ne nyt silleen höpisivät?

Kurkistan Kaaharikallen huoneeseen ovenraosta. Ja voihan pyhä pylläys!!!!! Siellä ne kaksi ovat täydessä työntouhussa, värittämässä vahaväreillä Kaaharin nojatuolia... Istuinosa ja selkänoja ovat saaneet jo uuden, perusteellisen värityksensä. Huudanko, räjähdänkö, juoksenko ovesta ulos?!?!

Huokaisen, pistän miehenalut jäähylle siksi aikaa, kun haen pesuvehkeet ja pistän sitten pojat hommiin. Ja sitten keskustellaan...

Joskus tuntuu siltä, etten mie kyllä jaksais.

torstai 8. tammikuuta 2009

Sisustaa, ei sisusta, sisustaa...

Eksyin kivaan arvontaan, eli tänne. Ota osaa, ja jos voitat, niin kerro mullekin! JOS mä voitan, niin kerron VARMASTI!! ;0)

Pakkaspäivänä on kiva pohdiskella sisustusjuttuja sisällä pyykinpesun ohella. Sitä löytää koko ajan jotain, mihin voisi laittaa koukun, taulun tai hyllyn. Meidän koti on vieläkin aika riisutun mallinen, vaikka ollaan asuttu tässä useampi vuosi. Kylpyhuoneeseen tarvittaisiin pyyhekoukut lapsille ja pikkukoukut tavarapussukoille (ois ihan kivat). Minin tulevaan huoneeseen pitäisi kiinnittää hylly ja poikien huoneisiin olisi kiva saada jotain seinille. Makuuhuoneeseen sopisi sisustustarra... Ja paljon muuta!

En muuten kehtaa edes mainita, kuinka monta koneellista pyykkiä tuonne onkaan kertynyt pestäväksi...

Pitää hipsutella laittamaan seuraava koneellinen pyörimään. Voikaa hyvin!

maanantai 5. tammikuuta 2009

Katselin äsken "vanhoja" valokuvia koneelta. Eksyin kansioon, jossa pojanviikarit olivat juuri 2-vuotissynttäreidensä aikoihin omissa puuhissaan. Villeinä ja väsyneinä, jekkupeikkoina ja keskittyneinä. Miten pieniä liehulettejä! Höpsisnöpsishöpösiä... Ja pieni Mini on vain hieman noita kuvan poikia vanhempi, kun palaan töihin. Voi hirmua!
Meidän perheessä on nyt ajankohtaista miettiä todenteolla, milloin siis palaan työelämään. Vanhempainrahakausi päättyy ja työnantajalle on ilmoitettava päätöksistä. Nyt sitä käydään melkoista ajatuksenvääntöä siitä, mikä tuntuu oikealta ratkaisulta meidän perheen tilanteessa.

Kyl maar se pitää nyt jättää tämä haikee olo ja lähteä peuhaamaan noiden murujen kanssa.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Kaikkea hyvää tälle vuodelle!

Silmävamma paranee ihan hyvin, vaikka välillä epäilyttikin. Poju kävi lääkärissä tarkastuskäynnilla vielä tänään. Mitään ei ole revennyt ja lääkkeen pitäisi pitää tulehduksetkin loitolla. -helpotuksen huokaus- Monelle muulle kävi vuodenvaihteessa paljon hullummin, kiitos ilotulitteiden... :0/

Pitää mennä.

Hyvää ja turvallista vuotta kaikille niille, jotka täällä piipahtavat (onkohan teitä?), ja niillekin, jotka tänne eivät ole eksyneet!

Palailen asiaan ja asian viereen tuonnempana...