Eilen iltamyöhään minulle annettiin kertoa, ettei meillä ole aamupalalle muuta kuin ruisleipää. Sanoin, että onhan meillä näkkileipää (äitipisteet kotiin), mutta se ei oikein saanut hurraahuutoja aikaiseksi. Ja sitten kävi niin, että Mini herätteli yöllä tämän tästä ja tuulessa seinääpäin koliseva ulkolyhty terassilla herätti ennen aamuseitsemää.
Niinpä tein sen sämpylätaikinan.
Nyt kun muu perhe alkaa olla hereillä, minä olen kärttyinen kuin persiiseen ammuttu karhu, koska olisin tarvinnut pidemmät ja katkeamattomat yöunet. Ja niin olisi Minikin tarvinnut.
Joten meillä on täällä kaksi väsynyttä pirttihirmua... Ja ne lämpimäiset leivinliinan alla.
Tänään päiväunet ovat pakolliset perheen hamehelmoille.
Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti