Yöpuku mukaan hotelliin

Neiti Nelivuotias ilmestyy keittiöön vaaleansinisen läpikuultavan roskapussin kanssa ja selittää, että hän on juuri tullut hotelliin. Siksi hänellä on yöpuku mukana (ja muutama kirja, kaikenlaisii ruokii ja jotain muutakin tuikitarpeellista).

Hän selittää pää kallellaan, kuinka hänellä on yöpuku mukana, koska hotellissa pitää olla yöpuku mukana. Hän selittää asian moneen kertaan.

Sitten hän vaihtaa olohuoneessa mekkonsa koirayökkäriin ja korostaa edelleen yöpuvun tärkeyttä hotellissa yövyttäessä. Ja sitten tuleekin yö. Neiti Nelivuotias hivuttautuu matolle viltin alle. Tatu ja Patu-kirjasta löytyy niin iso kolikkopino, että se on tultava näyttämään ihmettelyn ja hihitysten kera myös respaan.

Tämä respan työntekijä puhdistaa kahvinkeitintä hetken mielijohteesta. Hyvä niin, sillä kun isovanhemmat tulevat muutaman päivän päästä kaitsemaan lapsia, niin saavat ainakin hyvää kahvia. Pitää vain ostaa vielä sitä oikeaa kahvia.

Kun tämä respan työntekijä, joka nyt siis valuttaa etikkavettä kahvinkeittimen läpi, lähtee miehensä kanssa hotelliin muutaman päivän päästä, muistaa hän varmaan ottaa yökkärinsä mukaan?

...Tai sitten ei.



(Nyt pitää mennä, sillä minusta tulikin leopardi, jonka täytyy livahtaa yökkäripukuisen matkustajan hotellihuoneeseen...)

Ai miks?

Valmistaudun illallisen laittoon ja huomaan keittiön roskiksen pursuavan kaikenmaailman jätöksiä rasioista askartelutilpehööriin. Nostan pussin, solmin sen ja vien eteiseen odottamaan juoksuttajaansa. Huikkaan vessaan toiselle pojalle, että voisiko tuo viedä roskiksen mennessään ulos.

"Ai miks?" kuuluu vastaus.

AI MIKS?!?!?

Huudan mielessäni vaikka mitä (julkaisukelvotonta) ja huikkaan edelleen kuin ohimennen, että voidaanhan me ruveta niitä roskapusseja tuohon eteiseenkiin keräämään.

Voitte nyt siellä isseksenne tuumailla, veiko poika roskiksen pihan jätepönttöön, vai aloitammeko perheen voimin uuden harrastuksen...

Mansikkahilloa letuilla

Keitin eilen elämäni ensimmäiset mansikkahillot. Sen kunniaksi päätin paistaa tänään iltapalaksi lettuja, sillä letut ja mansikkahillo kuuluvat yhteen kuin nenä päähän. Nyt on siis pannu kuumana ja notkun samalla täällä blogeja lukemassa.

Vähän huono yhdistelmä kyllä.

Jokunen lätty siis kärvähtää, mutta otetaan se riski. Mansikkahillon lisäksi iltapalalautaselle asetellaan tänään oman maan mansikoita. Niitä tuli noukittua hetki sitten peräti seitsemän kappaletta. Onneksi on lisääkin tulossa, kun vain malttaa odotella päivän tai pari.

Rastasverkko on siitä hyvä, että se pitää myös liian innokkaat lapset pois mansikkamaalta. Tuli huomattua tänään sekin.

Ei mulla tässä tämän enempää tärkeää asiaa ollutkaan.

Voikaa hyvin!

Polkuautoilua ja ainakin tuhat kiloo mansikoita...

Viime päivät lasten kanssa ovat menneet hujauksessa. Yhtenä päivänä kävimme Lahdessa asti vartavasten tutkimassa Launeen perhepuistoa ja toisena päivänä huristelimme oman kotikaupungin liikennepuistossa. Olin tehnyt kasvispannaria mukaan lounaaksi, joten pääsin sinä päivänä hieman helpommalla kyökkihommissa, ja ehdin kokeilemaan myös into pinkeenä aikuisten polkuautoa. :D

Tänään otin kolme apulaista mukaan mansikkatilalle ja keräsimme perheemme historian suurimman mansikkapotin. Olin aliarvioinnut poimijoiden kyvyt ja kestävyyden, joten jouduimme lainaamaan lisää astioita. Ja kotona meni jokunen tunti marjoja käsitellessä...

Palkaksi upeasta työnteosta leivoin mansikka-banaani-pavlovan suklaarouheella ja minttusilpulla.

Aaaah... Ihanaa!

Neljän kotona vietetyn lomaviikon (ne edelliset viikot kun olivat sairaslomaa) jälkeen päätin kokeilla, väheneekö poikien välinen kinastelu ja yleinen turhautuminen, jos järjestän joka viikko edes yhtenä päivänä jotakin lomaekstraa. Vaikka Issukka onkin töissä, voin aivan hyvin järjestää minireissuja lähitienoolle. Ja joskus vaikka ihan vähän kauemmaskin.

Lisäksi minulla on teoria, joka pätee kaksosten lisäksi eri ikäisiin sisaruksiin: "Anna Hänelle vastuuta ja jakamatonta huomiota joka päivä, vaikka pienissä erissä." Ralliroope leipoi yhtenä päivänä mustikkamuffinsseja ja minä olin vain apulainen. Kaaharikalle putsasi tänään mansikoita kanssani. Mini koristeli mansikka-banaani-pavlovan.

Tämän kaiken hehkutuksen jälkeen on kyllä pakko tunnustaa, että hyvää fiilistä laimentaa hieman täysin sekainen ja sotkuinen keittiö. Jos nyt nostan pepatsuni tästä tuolista ja siivoan kyökin hetimiten, pääsen ottamaan rennosti heti lasten mentyä nukkumaan.

Muussa tapauksessa siivoilen silmät ristissä.

Nou thänks!

Tinahäät tulossa

Ai kauheaa, lisää pistoja valmiiksi huonoon omaantuntoon: vietin juuri pari tuntia netissä ja puhelimessa järjestellen hääpäivä-reissua heinäkuulle. Lapset hävisivät pihalle ja minä katosin myös jonnekin unelmien ja realiteettien välimaastoon.

Unelma: Viikko Italiassa tahi muualla Euroopassa kaksistaan tuon (edelleen) rakkaan läheisen kanssa.

Fakta: Lastenhoito onnistuu vain yhdeksi yöksi. Miehelläkään ei ole lomaa.

Uusi Unelma: YKSI yö Milanossa. Lennot sopisivat kuin unelma ja hotelleja löytyy keskustan tuntumasta ihan kivasti, mutta...

Fakta: Yhdestä yöstä ei tule kuin vihaiseksi. Rahantuhlausta koko lento.

Toinen uusi Unelma: Haikon kartano löytyy tuosta aika läheltä. Sinne voisi ajaa moottoripyörällä JA kuvitella sitten olevansa Milanossa...

Mies saa olla tyytväinen, että on nainut sekä mielikuvitusrikkaan että vaatimattoman naisen (en siis vaadi mitään maailmanympärysmatkoja yms.). Ja minä saan olla tyytyväinen, että olen nainut tuon miehen.

Ps. Timanttisormus olis kyllä aika kiva...