Istumme lääkärin vastaaotolla, minä ja poikani. On aika selvitää mm. se, miksi poika on kuin kuivan kesän orava, vaikka syö kuin... härkä. Ja vihdoinkin saataisiin vastaus kysymykseen, kannattaako pienestä päästä olla huolissaan.
Lääkäri on perusteellinen, kuten aina. Tutkii, kuuntelee ja kaivaa. Poika on kuin seipään niellyt, eikä kukaan uskoisi häntä hepuksi, joka kotona sekä NÄKYY että KUULUU kauas.
Lääkäri kysyy, onko suvussa pieniä päitä. Niin. Enpä osaa sanoa. Ja koska en tiedä, nappaa herra tohtori pöydältä mittanauhan ja mittaa pääni.
"Hmmm, se on semmoinen parikymppisen pää," toteaa hän tutkittuaan papereita käsissään. "Niin, että miinus ykkösen käyrillä mennään."
***
Tästäpä voisi häthätää vetää useitakin johtopäätöksiä, mutta ensimmäisenä tulee siinä tuolilla mieleen, että auts, sittenhän kaikki pojan lieveilmiöt ovatkin minun syytäni. Niin, ehkäpä olenkin ollut ihan samanlainen tohottaja, höpöttäjä ja velmuilija, kuin poikanikin. Vaan hyvinhän olen pärjännyt. Olen pysynyt hengissä tärpätin juomisesta huolimatta ja opiskellut itselleni ammatin yliopistossa, mitä opinto-ohjaajani yläasteella suuresti epäili. Kaikki eivät uskoneet minuun ja selviytymiseeni.
Minun poikaani kohdistuvat epäilykset alkoivat heti vauvan synnyttyä. En uskonut vauvojeni elävän kauaa, sillä olin niin hädissäni, peloissani ja tietämätön. Nyt sen tajuan. Lapsillani ei ole ollut hätää, ei silloin eikä nyt.
Minun poikani pärjää kyllä. Hänen päänsä kasvaa omilla käyrillään, aivan kuten minunkin. Hän sählää ja tohottaa paljon, mutta niin kauan kuin hän ei satuta itseään ja muita, voin antaa hänelle kehuja (haukkumisen sijaan) upeista oivalluksista ja ketteristä liikkeistä. Hän on taitava monessa asiassa ja olen oikeasti ylpeä hänestä.
Kaiken tuon ehdin ajattelemaan siinä tohtorin vastaanoton tuolilla, muutamissa sekunneissa. Pienen pääni sisällä.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Kesäillan valssin soidessa
Äiti hämmentää iltapuuroa hellan äärellä isin löhöillessä laiskana jossain sohvatyynyjen välissä. Telkkari on päällä ja Kesäillan valssi soi avoimessa keittiö-olohuoneessa.
Ä: Laitatko, hei, kovemmalle?
I: Hmmm.
Ä: Ai että, koskahan me on viimeksi tanssittu?
I: ---
Ä: Hei, tuutsie hakee minuu tanssimaa?
I: ???
Ä: Nii, nyt heti. Tuu, niin tanssitaan tossa lattialla!
I: Yhym...Hmmm...
Äiti hämmentää puuroa ja sanoo sitten supattaen esikoiselleen, joka seisoskelee keittiönpöydän luona:
Ä: Heiii, mees sanoo tolle isukille, että tulee hakemaan mua tanssimaan.
P: ???
Ä: Nii-i. Mee sanoo sille, että tulee hakemaan äitii tanssimaan NYT. Kyl se tietää, ku sanot vaa.
P: Emmie nyt kerkee, kun mun pitää liimata tää.
Ja vasta nyt äiti näkee, että poikansa on pursottanut liimapullosta liimaa tehtävävihkon aukeamalle. No, ei siinä mitään, sokkelotehtävä tuli ratkaistua ihan oikein (huolimatta siitä, että se tehtiin kynän sijaan liimalla). Ja taas yksi liimapullo on tyhjä...
Ja äiti jäi jälleen ilman tanssin pyörteitä. :/
Pahus.
Ä: Laitatko, hei, kovemmalle?
I: Hmmm.
Ä: Ai että, koskahan me on viimeksi tanssittu?
I: ---
Ä: Hei, tuutsie hakee minuu tanssimaa?
I: ???
Ä: Nii, nyt heti. Tuu, niin tanssitaan tossa lattialla!
I: Yhym...Hmmm...
Äiti hämmentää puuroa ja sanoo sitten supattaen esikoiselleen, joka seisoskelee keittiönpöydän luona:
Ä: Heiii, mees sanoo tolle isukille, että tulee hakemaan mua tanssimaan.
P: ???
Ä: Nii-i. Mee sanoo sille, että tulee hakemaan äitii tanssimaan NYT. Kyl se tietää, ku sanot vaa.
P: Emmie nyt kerkee, kun mun pitää liimata tää.
Ja vasta nyt äiti näkee, että poikansa on pursottanut liimapullosta liimaa tehtävävihkon aukeamalle. No, ei siinä mitään, sokkelotehtävä tuli ratkaistua ihan oikein (huolimatta siitä, että se tehtiin kynän sijaan liimalla). Ja taas yksi liimapullo on tyhjä...
Ja äiti jäi jälleen ilman tanssin pyörteitä. :/
Pahus.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Aurinkoisia päiviä!
Vietimme juhannusta kotosalla. Kun kuulimme, että lähirannan kokko sytytetään vasta klo 20, päätimme jäädä kotiin ja sytyttää korkeintaan tulet takkaan, jos ihan pakko olisi tulta saada. Naapuriperhe tuosta muutaman talon takaa tuli grilleinneen meille (Ralliroopen kanssa olemme ottaneet osaa kaasugrillin arvontaan, joten oletan vahvasti, että isompi käristin tulee meille sitten joskus loppukesästä) ja katoimme grilliherkut terassille. Haimme lisäksi varastosta vanhan keittiönpöytämme ja saimme aikaiseksi oikein tilavan, ison pitopöydän.
Niinpä pihalta saattoi kohta löytää kuusi paria lasten sukkia ja sandaaleita, sikin sokin pitkin permantoa, ja neljän aikuisen puheensorina kuului pöytien ääreltä.
Lapset valvoivat myöhään ja kävi jopa mielessä, että olisihan tuota voinut rantaankin mennä, mutta koska mukavaa oli omallakin pihalla, emme kiirehtineet minnekään.
Huomenna jatkuu työntäyteinen arki ja lapset kyselevät varmasti vähän väliä, koska isi tulee töistä. Ja koska isin loma alkaa (tietääköhän tuo itsekään tarkkaan?).
Sitä odotellessa...
Aurinkoisia päiviä!
Niinpä pihalta saattoi kohta löytää kuusi paria lasten sukkia ja sandaaleita, sikin sokin pitkin permantoa, ja neljän aikuisen puheensorina kuului pöytien ääreltä.
Lapset valvoivat myöhään ja kävi jopa mielessä, että olisihan tuota voinut rantaankin mennä, mutta koska mukavaa oli omallakin pihalla, emme kiirehtineet minnekään.
Huomenna jatkuu työntäyteinen arki ja lapset kyselevät varmasti vähän väliä, koska isi tulee töistä. Ja koska isin loma alkaa (tietääköhän tuo itsekään tarkkaan?).
Sitä odotellessa...
Aurinkoisia päiviä!
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Aakkoset näin opitaan - ja vähän jotain minustakin
Koska minulla on näemmä valkoisen paperin (ja tässä tapauksessa valkoisen ruudun) syndrooma, enkä saa kirjoitettua kymmentä sanaa enempää deletoimatta niitä, laitan likoon minun aakkoseni.
A
Aikaiset aamut. Meillä heräillään melkein poikkeuksetta ennen seitsemää ja joskus jo paljon aiemminkin. Eilen aamuna istuimme miehen kanssa aamupalapöydässä ja tuijottelimme toisiamme puurolautasten yli. Me kaksi vain. Outoa. Saimme parikymmentä aamuminuuttia ennen lasten heräilyjä.
B
Burana. Yritän vältellä särkylääkkeitä viimeiseen asti.
C
Cars-elokuva on poikien lemppari. DVD jumittaa, mutta ei haittaa.
D
Donkkikonkki. On sellainen peli, jota pojat saavat välillä pelata isukin seurassa. Äidin seurassa ei pelata (koska äiti ei tajua peleistä mitään).
E
Essu. En käytä, mutta minun pitäisi ehdottomasti käyttää!
F
Fiskarssin sakset. Käytössä varmaan joka päivä.
G
Grilliharja. Ihan ehdoton teräsharja grilliritilän putsaamiseen. Sain sellaisen pikkujoululahjaksi joskus vuosia sitten ja ensin ajattelin, että mitähän mä sillä...? Nyt on tosi tarpeellinen. :D
H
Hellyys. Ilman sitä ihminen on vajaa.
I
Ilo. On parasta silloin, kun se tulee sydämestä ja masunpohjalta.
J
Jumala.
K
Kellari. Kerran talvella olin kaverini kanssa menossa pyöräkellariin kerrostalossamme, kun kuulimme ihan älytöntä kohinaa kellaritiloista (pyöräkellarin vieressä). Arvasimme vesiputken haljenneen, muttemme uskaltaneet avata ovea hyökyaallon pelossa. Onneksi siihen aikaan oli vielä talonmies, jonka pakeille juoksimme. :)
L
Leikki. On lapsen työ ja aikuiselle toisinaan työlästä.
M
Mikki Hiiri. Minillä on yhdet poikien vanhat pikkuhousut, joissa on Mikki Hiiren kuva. Mini tykkää niistä aivan mahdottomasti ja runoileekin välillä: "Miiska, Muuska, Mikkihiirrri pikkarrrit...!"
N
Nuotio. Tuonne takapihalle olisi kiva saada joskus nuotiopaikka. Savu tuoksuu hyvälle.
O
Onni. Tulee eläen.
P
Pinna. Minulla on tai oli (ihan miten vaan) pitkä pinna... kunnes minusta tuli äiti. Toivottavasti voin joskus sanoa, että se on kasvanut.
Q
Queen. Kyllä, katsoin tulevan kuningattaren ja sammakkoprinssin häitä kyyneleet silmissä.
R
Rakkaus. Uskon sen olevan todellista.
S
Sankari. Sankari on ihminen, joka kohdattuaan mullistaviakin vastoinkäymisiä elämässään pystyy olemaan vielä tasapainossa itsensä kanssa. Selitinkö sekavasti?
T
Tie. Vie yleensä perille asti, mutta joskus pitää vähän rämpiä. Elävässä elämässä, ja muutenkin.
U
Unohtaminen. Niin tuttua juttua.
V
Viikset. Maitoviiksiä ei Kaaharikalle vähään aikaan saa, kun pidämme ukkoa maitodieetillä. Issukka löysi jostain tiedon, että maitoallergialla (tarkemmin sanottuna maitoallergikon maidonjuomisella) ja ylivilkkaudella olisi jotain yhteistä, mutta onko kyseesä fakta vai fiktio? Maitoallergia todennettiin verikokeella, eli maitodieetti ei ole tuskastuneiden vanhempien keksintö lieventää ylivilkkautta, vaan saada pojan kroppa kuntoon.
X
Xylitol-pastillit. Joka ruokailun jälkeen nassuun. Purkat ovat jääneet vähemmälle, sillä niistä kertyy melkoinen kasa jätettä vuodessa. Jos ihan tarkkoja ollaan. ;)
Y
Yksin vai yhdessä? Tykkään liikkua ja tehdä asioita yhdessä muiden kanssa. Siksi joukkuepelit ovat olleet mun juttu. Joskus tekee hyvää olla ihan yksinkin.
Z
ZZZZZZ. Nukkuminen on aliarvostettua nykypäivänä. Pitäisi olla tehokas ja aikaansaava oman terveydenkin uhalla... Vaan nyt katson peiliin ja käyn illalla nukkumaan ajoissa... ;)
Å
Åbo. Olen kerran käynyt ja kulkenut partiokaupassa koirankakat jalkapohjassa. Ihmettelin vaan, kun haju seurasi joka paikkaan...
Ä
Äiti.
Ö
Ötökkä. Öttiäinen puraisi eilen Kaaharikallea silmäluomesta ja arvata saattaa, että luomi on nyt melkoisen turvonnut. Suomen ihana kesä...
Nyt antamaan välipalaa lapsille.
A
Aikaiset aamut. Meillä heräillään melkein poikkeuksetta ennen seitsemää ja joskus jo paljon aiemminkin. Eilen aamuna istuimme miehen kanssa aamupalapöydässä ja tuijottelimme toisiamme puurolautasten yli. Me kaksi vain. Outoa. Saimme parikymmentä aamuminuuttia ennen lasten heräilyjä.
B
Burana. Yritän vältellä särkylääkkeitä viimeiseen asti.
C
Cars-elokuva on poikien lemppari. DVD jumittaa, mutta ei haittaa.
D
Donkkikonkki. On sellainen peli, jota pojat saavat välillä pelata isukin seurassa. Äidin seurassa ei pelata (koska äiti ei tajua peleistä mitään).
E
Essu. En käytä, mutta minun pitäisi ehdottomasti käyttää!
F
Fiskarssin sakset. Käytössä varmaan joka päivä.
G
Grilliharja. Ihan ehdoton teräsharja grilliritilän putsaamiseen. Sain sellaisen pikkujoululahjaksi joskus vuosia sitten ja ensin ajattelin, että mitähän mä sillä...? Nyt on tosi tarpeellinen. :D
H
Hellyys. Ilman sitä ihminen on vajaa.
I
Ilo. On parasta silloin, kun se tulee sydämestä ja masunpohjalta.
J
Jumala.
K
Kellari. Kerran talvella olin kaverini kanssa menossa pyöräkellariin kerrostalossamme, kun kuulimme ihan älytöntä kohinaa kellaritiloista (pyöräkellarin vieressä). Arvasimme vesiputken haljenneen, muttemme uskaltaneet avata ovea hyökyaallon pelossa. Onneksi siihen aikaan oli vielä talonmies, jonka pakeille juoksimme. :)
L
Leikki. On lapsen työ ja aikuiselle toisinaan työlästä.
M
Mikki Hiiri. Minillä on yhdet poikien vanhat pikkuhousut, joissa on Mikki Hiiren kuva. Mini tykkää niistä aivan mahdottomasti ja runoileekin välillä: "Miiska, Muuska, Mikkihiirrri pikkarrrit...!"
N
Nuotio. Tuonne takapihalle olisi kiva saada joskus nuotiopaikka. Savu tuoksuu hyvälle.
O
Onni. Tulee eläen.
P
Pinna. Minulla on tai oli (ihan miten vaan) pitkä pinna... kunnes minusta tuli äiti. Toivottavasti voin joskus sanoa, että se on kasvanut.
Q
Queen. Kyllä, katsoin tulevan kuningattaren ja sammakkoprinssin häitä kyyneleet silmissä.
R
Rakkaus. Uskon sen olevan todellista.
S
Sankari. Sankari on ihminen, joka kohdattuaan mullistaviakin vastoinkäymisiä elämässään pystyy olemaan vielä tasapainossa itsensä kanssa. Selitinkö sekavasti?
T
Tie. Vie yleensä perille asti, mutta joskus pitää vähän rämpiä. Elävässä elämässä, ja muutenkin.
U
Unohtaminen. Niin tuttua juttua.
V
Viikset. Maitoviiksiä ei Kaaharikalle vähään aikaan saa, kun pidämme ukkoa maitodieetillä. Issukka löysi jostain tiedon, että maitoallergialla (tarkemmin sanottuna maitoallergikon maidonjuomisella) ja ylivilkkaudella olisi jotain yhteistä, mutta onko kyseesä fakta vai fiktio? Maitoallergia todennettiin verikokeella, eli maitodieetti ei ole tuskastuneiden vanhempien keksintö lieventää ylivilkkautta, vaan saada pojan kroppa kuntoon.
X
Xylitol-pastillit. Joka ruokailun jälkeen nassuun. Purkat ovat jääneet vähemmälle, sillä niistä kertyy melkoinen kasa jätettä vuodessa. Jos ihan tarkkoja ollaan. ;)
Y
Yksin vai yhdessä? Tykkään liikkua ja tehdä asioita yhdessä muiden kanssa. Siksi joukkuepelit ovat olleet mun juttu. Joskus tekee hyvää olla ihan yksinkin.
Z
ZZZZZZ. Nukkuminen on aliarvostettua nykypäivänä. Pitäisi olla tehokas ja aikaansaava oman terveydenkin uhalla... Vaan nyt katson peiliin ja käyn illalla nukkumaan ajoissa... ;)
Å
Åbo. Olen kerran käynyt ja kulkenut partiokaupassa koirankakat jalkapohjassa. Ihmettelin vaan, kun haju seurasi joka paikkaan...
Ä
Äiti.
Ö
Ötökkä. Öttiäinen puraisi eilen Kaaharikallea silmäluomesta ja arvata saattaa, että luomi on nyt melkoisen turvonnut. Suomen ihana kesä...
Nyt antamaan välipalaa lapsille.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Poliisina paratiisissa
Auton takapenkiltä kuultua:
- Äiti, sit ku meil on synttärit, niin me tehää semmonen paratiisi.
- Ai mikä, mie en nyt oikee kuullu?
- No, me tehää semmon paratiisi meijän pyörätielle. Mennää siel kaikki.
- Aha.
Tarkoittivat paraatia. Semmonen kulkue koheltaa siis syyskuussa meidän pyörätiellä. Avoimeksi jäi vielä, tarvitaanko paratiisiin liikennepoliisia, vai löytyykö sellainen omasta takaa... Ilmeisesti kyllä löytyy, sillä Ralliroope ilmoitti tänään tulevansa isona poliisiksi, ja kuusivuotiashan on jo iso. Vai?
Tällä hetkellä käyn taistoa siitä, kumpi voittaa, sohva vai pyörätie (ja lenkkikengät). Tilanne on tasan 1-1. Kertonen huomenna, lähdinkö kävelylenkille vai lösähdinkö sohvalle...
Edit. Kävin kävelylenkillä ja hyvä niin. Tänään torstaina pääsin käymään verenluovutuksessa, joten sohva saakin kutsua. ;)
- Äiti, sit ku meil on synttärit, niin me tehää semmonen paratiisi.
- Ai mikä, mie en nyt oikee kuullu?
- No, me tehää semmon paratiisi meijän pyörätielle. Mennää siel kaikki.
- Aha.
Tarkoittivat paraatia. Semmonen kulkue koheltaa siis syyskuussa meidän pyörätiellä. Avoimeksi jäi vielä, tarvitaanko paratiisiin liikennepoliisia, vai löytyykö sellainen omasta takaa... Ilmeisesti kyllä löytyy, sillä Ralliroope ilmoitti tänään tulevansa isona poliisiksi, ja kuusivuotiashan on jo iso. Vai?
Tällä hetkellä käyn taistoa siitä, kumpi voittaa, sohva vai pyörätie (ja lenkkikengät). Tilanne on tasan 1-1. Kertonen huomenna, lähdinkö kävelylenkille vai lösähdinkö sohvalle...
Edit. Kävin kävelylenkillä ja hyvä niin. Tänään torstaina pääsin käymään verenluovutuksessa, joten sohva saakin kutsua. ;)
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Pimeetä hommaa - lapset yötyössä
Täällä taas. Olin juuri kirjoittanut, että koska täällä on niin rauhallista, päätin kipaista koneelle, kun pojat rälläsivät paikalle ja kohta voi tapahtua melkein mitä vain. Minikin rakentelee legoilla sellaisessa asennossa, että epäilen olevan kohta housuissa jotakin ylimääräistä.
No, otetaan se riski.
Illalla nuo hurumurmelit ukot kuuluivat sopivan keskinäisestä aamuherätyksestä. Toinen menisi herättämään toisen aamulla ja leikit jatkuisivat siitä, mihin ne olivat juuri hetki sitten jääneet. Ominaiseen tapaani puutuin puheenaiheeseen ja kielsin poikia herättämästä toisiaan. Lapsilla on oikeus lepoon ja riittävään uneen, perustelin.
Äideistä ei nyt niin väliä?
Yöllä heräsin supatteluun. Pimeässä, tukka pystyssä ja silmät puolitangossa, yritin löytää supinan lähteen. Löysin Ralliroopen Kaaharikallen huoneesta ja Kaaharikallen vessasta. Olivat pitäneet kiinni sopimuksestaan ja herättäneet toisensa (kumpi kumman, se jäi epäselväksi) ja aikoivat aloittaa kivat leikkinsä.
Juoksutin vastahakoiset pojat sänkyihinsä ja laahustin itsekin peiton alle. Huokaisin ja katsoin kelloa: 02.09.
Siltä seisomalta (siis siellä peiton alla sykkyrämykkyräkylkiasennossa) päätin, että pojille käydään ostamassa kellot ja opettelemme, milloin tiuku näyttää seitsemää. Sen jälkeen saa herättää kanssasisaruksensa. Äitiä ei.
Paitsi hätätilanteessa.
Seuraavat kaksi viikkoa keskustelemmekin sitten aiheesta "mitä tarkoittaa hätätilanne".
Ps. Yllätin Minin äsken melkein pökäle pöksyssä ja kirjaimellisesti kiikutin tytön pöntölle. Pikkuisesta kirjanlukusessiosta seurasi paljon kehuja ja palkintotarrat julisteeseen. :D
Nimim. "Ylpeä äiti tiedottaa"
No, otetaan se riski.
Illalla nuo hurumurmelit ukot kuuluivat sopivan keskinäisestä aamuherätyksestä. Toinen menisi herättämään toisen aamulla ja leikit jatkuisivat siitä, mihin ne olivat juuri hetki sitten jääneet. Ominaiseen tapaani puutuin puheenaiheeseen ja kielsin poikia herättämästä toisiaan. Lapsilla on oikeus lepoon ja riittävään uneen, perustelin.
Äideistä ei nyt niin väliä?
Yöllä heräsin supatteluun. Pimeässä, tukka pystyssä ja silmät puolitangossa, yritin löytää supinan lähteen. Löysin Ralliroopen Kaaharikallen huoneesta ja Kaaharikallen vessasta. Olivat pitäneet kiinni sopimuksestaan ja herättäneet toisensa (kumpi kumman, se jäi epäselväksi) ja aikoivat aloittaa kivat leikkinsä.
Juoksutin vastahakoiset pojat sänkyihinsä ja laahustin itsekin peiton alle. Huokaisin ja katsoin kelloa: 02.09.
Siltä seisomalta (siis siellä peiton alla sykkyrämykkyräkylkiasennossa) päätin, että pojille käydään ostamassa kellot ja opettelemme, milloin tiuku näyttää seitsemää. Sen jälkeen saa herättää kanssasisaruksensa. Äitiä ei.
Paitsi hätätilanteessa.
Seuraavat kaksi viikkoa keskustelemmekin sitten aiheesta "mitä tarkoittaa hätätilanne".
Ps. Yllätin Minin äsken melkein pökäle pöksyssä ja kirjaimellisesti kiikutin tytön pöntölle. Pikkuisesta kirjanlukusessiosta seurasi paljon kehuja ja palkintotarrat julisteeseen. :D
Nimim. "Ylpeä äiti tiedottaa"
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Pullasyöpöt julki
Hammaskeijulle on luvassa pian hommia, kun Kaaharikallen maitohammas lähiaikoina irtoaa. Todennäköisesti hammaskeiju tietää jo tulevasta pestistään, sillä joka kerta, kun hammasta on heilutettu, poika on huutanut kuin kaulaa olisi katkaistu. Ihme, jos ei moinen kiljuminen ole Keijulandiaan kuulunut... Jännityksellä siis odotamme, jääkö eka lähtevä maitohammas pullaan, purkkaan vai nielaiseeko herra sen nukkuessaan.
Pullasta tuli mieleen edellisen postauksen kysymys. Seuraavassa kokoelma oikeita vastauksia (siis kysymyksiä), joita kukaan ei valitettavasti tällä kertaa arvannut oikein. ;)
- Mini, missä sun Norsu on?
- Kotii syömää pullaa.
- Hei Mini, missähän naapurin Terttu/ Kaapo/ Hermanni on?
- Kotii syömää pullaa.
- Heiii, missäs sun yöpuku on????
- Kotii syömää pullaa.
Meillä syövät pullaa siis unikaverit, naapurit ja naapurin kaverit. Myös yöpuku, pinnit, lenksut ja kirjat sekä ulkolelut ovat pullasyöppöjä. Alituiseen.
Mulle ei vaan nyt tule mieleen, milloin ME oltais syöty viimeksi pullaa...
Pullasta tuli mieleen edellisen postauksen kysymys. Seuraavassa kokoelma oikeita vastauksia (siis kysymyksiä), joita kukaan ei valitettavasti tällä kertaa arvannut oikein. ;)
- Mini, missä sun Norsu on?
- Kotii syömää pullaa.
- Hei Mini, missähän naapurin Terttu/ Kaapo/ Hermanni on?
- Kotii syömää pullaa.
- Heiii, missäs sun yöpuku on????
- Kotii syömää pullaa.
Meillä syövät pullaa siis unikaverit, naapurit ja naapurin kaverit. Myös yöpuku, pinnit, lenksut ja kirjat sekä ulkolelut ovat pullasyöppöjä. Alituiseen.
Mulle ei vaan nyt tule mieleen, milloin ME oltais syöty viimeksi pullaa...
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Kysymykset hukassa
Jos vastaus kuuluu: "Kotii syömää pullaa," niin mikä on kysymys?
Kuka arvaa?
Voit arvata useammankin kerran, sillä kysymyksiä on todella useampia ja vastaus kuuluu aina: "Kotii syömää pullaa."
Toivottavasti kehtaatte heittää arvauksia!
Kuka arvaa?
Voit arvata useammankin kerran, sillä kysymyksiä on todella useampia ja vastaus kuuluu aina: "Kotii syömää pullaa."
Toivottavasti kehtaatte heittää arvauksia!
perjantai 11. kesäkuuta 2010
...ZZZZZZZZ...
Luettuani pojille päiväunisadun ja hoputettuani heidät sänkyihinsä nukahdin sohvalle, jälleen istuvaan asentoon. Herättyäni tunsin itseni ihan eläkeläiseksi, joka torkahtelee minne sattuu ja milloin sattuu.
Äsken kävin kurkkaamassa Kaaharikallea. Hän nukkuu masullaan oman huoneensa lattialla, automaton päällä. Ihan sängyn vieressä.
Siinä on meillä äiti ja poika. En välittäisi sanoa, että kuin kaksi marjaa (en ole yhtä söpö), mutta ilmeisesti tässä nukkumisjutussa kyllä. Nukahtelin aikoinani luennoillakin, kaverit muistaa. Silti sain itselleni tutkinnon, ammatin ja työpaikankin. Palkka on pieni, mutta ammatillisuudestani olen ollut jopa ylpeä. Enkä ole nukahdellut työpaikallani.
Ainakaan muistaakseni.
Joskun olen ihan vain vähän lepuuttanut silmiäni.
Ihan vain hetkeksi.
Terveiset kahvimukin takaa!
Ps. Oli pakko vaihtaa TAAS blogin ulkoasua, sillä löysin erittäin osuvan kuvan tuohon oikeaan yläreunaan. Ralliroopen lempipuuhaa näinä päivinä... ;)
Äsken kävin kurkkaamassa Kaaharikallea. Hän nukkuu masullaan oman huoneensa lattialla, automaton päällä. Ihan sängyn vieressä.
Siinä on meillä äiti ja poika. En välittäisi sanoa, että kuin kaksi marjaa (en ole yhtä söpö), mutta ilmeisesti tässä nukkumisjutussa kyllä. Nukahtelin aikoinani luennoillakin, kaverit muistaa. Silti sain itselleni tutkinnon, ammatin ja työpaikankin. Palkka on pieni, mutta ammatillisuudestani olen ollut jopa ylpeä. Enkä ole nukahdellut työpaikallani.
Ainakaan muistaakseni.
Joskun olen ihan vain vähän lepuuttanut silmiäni.
Ihan vain hetkeksi.
Terveiset kahvimukin takaa!
Ps. Oli pakko vaihtaa TAAS blogin ulkoasua, sillä löysin erittäin osuvan kuvan tuohon oikeaan yläreunaan. Ralliroopen lempipuuhaa näinä päivinä... ;)
torstai 10. kesäkuuta 2010
Tukka silmillä ja kutteja pää(t) täynnä
Yhdentoista aikaan illalla istuttelen tomaatin ja paprikan taimia ulkona. Itikoiden airforce pääni ympärillä yritän saada taimet ruukkuihin. Tukka silmillä, multaa kasvoilla ja kutteja päänahka täynnä. Ilmahyökkäyksestä huolimatta olo on kuitenkin ihan hyvä ja nautin rauhasta. Ja siitä mahdollisuudesta, että taimet ehkä jopa voisivat kasvaa. Katsotaan nyt.
Aamulla seitsemän aikaan Mini kömpii viereen, ihan liki. Ja kun Kaaharikalle tulee hetkeä myöhemmin sängyn viereen, huutaa Mini kipakasti: "Ei, ei tuu! Pois, POIIIS!" Kaaharikalle esittelee, kuinka hän on laittanut jo päivävaatteet päälle, ilman että kukaan patistelee: HIEMAN liian pieni T-paita ja VÄHÄN ENEMPI liian pienet KALSARIT. Poika löytää noita pieniä vaatteita jostain kaappinsa perukoilta, mutta ei löydä hetki sitten hylkäämiään shortseja keskeltä eteisen lattiaa...
No, joka tapauksessa Kaaharikalle ilahduttaa omatoimisuudellaan. Tukka silmillä ja päänahka kutteja täynnä yritän kömpiä ylös sängystä.
Ilmeisesti otan tänään rennommin kuin eilen, sillä päätän lähteä kolmikon kanssa kaupoille ostamaan Ralliroopelle nappiksia* ja poikien kaverille synttärilahjaa. Issukalta tulee viesti, jossa lukee: "Tsemppiä!" [*Nappikset jäivät ostamatta silloin yhtenä päivänä, sillä emme päässeet kyseiseen kauppaan asfalttikoneen palon ja räjähdysvaaran takia.]
Selviämme erittäin hyvin urheilukenkäosastolta leluosastolle ja kassojen kautta ulos. Selviämme myös seuraavassa liikkeessä ilman ensimmäistäkään edesottamusta.
Kotiin päästyämme lämmitän edellispäivän ruokaa ja teen pikasalaatin. Pojat avaavat hamahelmipaketin ja viljelevät helmet lattialle, ensin vahingossa ja sitten tahallaan. Mini haluaa kastella kukkia ja melkein hukuttaa edellisiltana istuttamani tomaatintaimet. Kaikesta tohinasta huolimatta katan lounaan terassille upouuden aurinkovarjon alle.
Tällaista täällä. Hieman pitää kyllä seurata tuota Kaaharikallen olotilaa, sillä poju putosi ruoan jälkeen vessanpöntöltä ja löi päänsä kaakelilattiaan. Aina sitä jotain päivän aikana sattuu, muttei onneksi pahempaa.
Pakko koputtaa puuta.
Aamulla seitsemän aikaan Mini kömpii viereen, ihan liki. Ja kun Kaaharikalle tulee hetkeä myöhemmin sängyn viereen, huutaa Mini kipakasti: "Ei, ei tuu! Pois, POIIIS!" Kaaharikalle esittelee, kuinka hän on laittanut jo päivävaatteet päälle, ilman että kukaan patistelee: HIEMAN liian pieni T-paita ja VÄHÄN ENEMPI liian pienet KALSARIT. Poika löytää noita pieniä vaatteita jostain kaappinsa perukoilta, mutta ei löydä hetki sitten hylkäämiään shortseja keskeltä eteisen lattiaa...
No, joka tapauksessa Kaaharikalle ilahduttaa omatoimisuudellaan. Tukka silmillä ja päänahka kutteja täynnä yritän kömpiä ylös sängystä.
Ilmeisesti otan tänään rennommin kuin eilen, sillä päätän lähteä kolmikon kanssa kaupoille ostamaan Ralliroopelle nappiksia* ja poikien kaverille synttärilahjaa. Issukalta tulee viesti, jossa lukee: "Tsemppiä!" [*Nappikset jäivät ostamatta silloin yhtenä päivänä, sillä emme päässeet kyseiseen kauppaan asfalttikoneen palon ja räjähdysvaaran takia.]
Selviämme erittäin hyvin urheilukenkäosastolta leluosastolle ja kassojen kautta ulos. Selviämme myös seuraavassa liikkeessä ilman ensimmäistäkään edesottamusta.
Kotiin päästyämme lämmitän edellispäivän ruokaa ja teen pikasalaatin. Pojat avaavat hamahelmipaketin ja viljelevät helmet lattialle, ensin vahingossa ja sitten tahallaan. Mini haluaa kastella kukkia ja melkein hukuttaa edellisiltana istuttamani tomaatintaimet. Kaikesta tohinasta huolimatta katan lounaan terassille upouuden aurinkovarjon alle.
Tällaista täällä. Hieman pitää kyllä seurata tuota Kaaharikallen olotilaa, sillä poju putosi ruoan jälkeen vessanpöntöltä ja löi päänsä kaakelilattiaan. Aina sitä jotain päivän aikana sattuu, muttei onneksi pahempaa.
Pakko koputtaa puuta.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Relaa nyt, nipo äiti!
Jep, Ralliroopen pallokoulu alkoi ja tuleva Sami Hyypiä on tietysti intoa täynnä. Jokailtaisen koulun takia lupasin isi-issukalle, etten varaa menoja illoiksi, vaan keskitymme palloiluun ja lasten kanssa ulkoiluun. Ei siis jumppasalia eikä yllättäviä menoja, ei.
Eilen päivällä olin sitten sillä mielentilalla, että suunnittelin karkaavani samalla ovenavaisulla, kun isukki palaa töistä. Pakko. Karautan kaarallani kaupunkiin kahville, suunnittelin. Istun ja tuijotan kahvikuppiini, istun, enkä evääni liikauta. Lepuutan korviani musiikinjytkeessä ja muiden asiakkaiden puheenhälinässä. Niin, lepuutan. Annan verenpaineen laskea ja mielen tasaantua.
Niin kerkesin suunnitella.
Vaan sitten iski faktojen fakta vyön alle ja muistin lupaukseni. Ei jumppia eikä yllättäviä menoja. Niinpä katselin hetken sohvalla lastenohjelmia Minin ja Kaaharikallen kanssa (todellisuusdessa nukahdin istualleni) ja lähdin sitten leikkipuistoon haukottelemaan. Mistä moinen uupumus?
Yöllä tajusin, että olin jättänyt puhelimen pussukoineen puiston pöydälle. Voihan taivahan talikynttilät, miten voin olla niin hötöpää!?! Kiiruhdin puistoon ja näin jo kaukaa, ettei pussukka ollut pöydällä. Niinpä. Turha edes kertoa, kuinka paniikissa olin sen jälkeen. Aivot raksuttivat ja kroppa kiersi ympyrää.
Ja sitten löysin puhelinpussukan lasten vessan pöydältä.
Tämän episodin jälkeen mietin (jälleen) syitä siihen, miksi puhelimet, avaimet ja ajatukset häviävät tämän tästä. Miksi tavarat ovat yhtä hujan hajan kuin ajatuksetkin? Järjestys puuttuu ja kaaos on tullut tilalle.
Onko minulla jokin hivenainepuutos tahi hirveä tauti, joka saa aivot takkuamaan? Vai liikaa ajatuksia jakamatta? Vai miksi en selvästikään pysty keskittymään tähän tämänhetkiseen elämänkulkuun, vaikka olen "vain" kotona? No, onhan meillä kolme alle kuusivuotiasta eläväistä ja kuuluvaista lasta, jotka saavat huomion jakaantumaan ainakin yhdeksään eri paikkaan yhtäaikaa. Mutta silti.
Tänä aamuna kehtasin miettiä, jotta onkohan missään sellaisia vanhempia, jotka eivät ikinä-koskaan-milloinkaan kihahtaisi noille meidän ipanuuksille. Jos siis olisivat omia. Tai vaikka ei omiakaan. Onkohan ketään, jonka pinna pysyisi ehjänä tussipiirrosten, yhteenottojen ja kakkuvarkauksien jälkeenkin?
Vai oonko vain turhan nipo äiti?
Joku päivä kirjoitan kattoon sänkyni yläpuolelle TUSSILLA sanat "RELAA" ja "NYT!" Siinähän sitä on omaksumista heti aamutuimaan, kunhan muistaa vaan laittaa kakkulat nenille, että näkee sen tekstin. (Parempi olisi tietysti kirjoittaa nuo sanat otsaan peilikuvana, niin aamulla peiliin katsoessa näkisi päivän iskulauseen. Ja voisi vaikka levittää tuota sanomaa myös naapuriperheisiin.)
Nyt laulavan Haisulin kanssa pyllypyykille.
Aurinkoisia päiviä, muistakaa teKIN relata. ;)
Eilen päivällä olin sitten sillä mielentilalla, että suunnittelin karkaavani samalla ovenavaisulla, kun isukki palaa töistä. Pakko. Karautan kaarallani kaupunkiin kahville, suunnittelin. Istun ja tuijotan kahvikuppiini, istun, enkä evääni liikauta. Lepuutan korviani musiikinjytkeessä ja muiden asiakkaiden puheenhälinässä. Niin, lepuutan. Annan verenpaineen laskea ja mielen tasaantua.
Niin kerkesin suunnitella.
Vaan sitten iski faktojen fakta vyön alle ja muistin lupaukseni. Ei jumppia eikä yllättäviä menoja. Niinpä katselin hetken sohvalla lastenohjelmia Minin ja Kaaharikallen kanssa (todellisuusdessa nukahdin istualleni) ja lähdin sitten leikkipuistoon haukottelemaan. Mistä moinen uupumus?
Yöllä tajusin, että olin jättänyt puhelimen pussukoineen puiston pöydälle. Voihan taivahan talikynttilät, miten voin olla niin hötöpää!?! Kiiruhdin puistoon ja näin jo kaukaa, ettei pussukka ollut pöydällä. Niinpä. Turha edes kertoa, kuinka paniikissa olin sen jälkeen. Aivot raksuttivat ja kroppa kiersi ympyrää.
Ja sitten löysin puhelinpussukan lasten vessan pöydältä.
Tämän episodin jälkeen mietin (jälleen) syitä siihen, miksi puhelimet, avaimet ja ajatukset häviävät tämän tästä. Miksi tavarat ovat yhtä hujan hajan kuin ajatuksetkin? Järjestys puuttuu ja kaaos on tullut tilalle.
Onko minulla jokin hivenainepuutos tahi hirveä tauti, joka saa aivot takkuamaan? Vai liikaa ajatuksia jakamatta? Vai miksi en selvästikään pysty keskittymään tähän tämänhetkiseen elämänkulkuun, vaikka olen "vain" kotona? No, onhan meillä kolme alle kuusivuotiasta eläväistä ja kuuluvaista lasta, jotka saavat huomion jakaantumaan ainakin yhdeksään eri paikkaan yhtäaikaa. Mutta silti.
Tänä aamuna kehtasin miettiä, jotta onkohan missään sellaisia vanhempia, jotka eivät ikinä-koskaan-milloinkaan kihahtaisi noille meidän ipanuuksille. Jos siis olisivat omia. Tai vaikka ei omiakaan. Onkohan ketään, jonka pinna pysyisi ehjänä tussipiirrosten, yhteenottojen ja kakkuvarkauksien jälkeenkin?
Vai oonko vain turhan nipo äiti?
Joku päivä kirjoitan kattoon sänkyni yläpuolelle TUSSILLA sanat "RELAA" ja "NYT!" Siinähän sitä on omaksumista heti aamutuimaan, kunhan muistaa vaan laittaa kakkulat nenille, että näkee sen tekstin. (Parempi olisi tietysti kirjoittaa nuo sanat otsaan peilikuvana, niin aamulla peiliin katsoessa näkisi päivän iskulauseen. Ja voisi vaikka levittää tuota sanomaa myös naapuriperheisiin.)
Nyt laulavan Haisulin kanssa pyllypyykille.
Aurinkoisia päiviä, muistakaa teKIN relata. ;)
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Napa haluaa puheenvuoron?
Aamupalalla Mini vetää yhtäkkiä yöpukunsa vetskarin melkein napaan asti auki. Kurkistelee napa-naperoistaan ja höpöttää jotakin. Muiden huomion saatuaan tyttö nostaa katseensa ja hymyilee nii-in kauniisti, että. On pakko nousta katsomaan, mitä asiaa sillä navalla oikein on...
OHO!
- Mitäs täällä on????
- Napa. Mini piirrrrtää!
- Saako napaan ja masuun piirtää?
- Ej.
- Minne saa piirtää?
- Paperrrii.
Voin myös kertoa, ettei masu ollut suinkaan ainoa paikka, minne Mini oli taideteoksiaan tatuoinut. Vahinko, että suunnittelemamme uimahallireissu peruuntui levähtäneiden puutarhahommien takia... Olisi siinä voinut jokunen kommentti tulla uimahallin saunaosastolla...
Herää vain kysymys, missä ihmeen välissä Neiti Tattoo on viivansa vedellyt, sillä illalla typy oli suihkunraikas ja vauhtiviivaton, aamulla melkoisen raidallinen? No, onhan siinä välissä monta valoisaa kesäyön tuntia...
Huomenna mennään haipakkaa hammashoitajalle ja jos onni (ja isovanhemmat) on myötä, pääsen Ralliroopen kanssa kaksistaan ostamaan nappiksia. Here we come, pallokoulu!
***
Ps. Ruttunuttu pisti arvonnan pystyyn, joten kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa ja osallistumassa:
Minä meinaan ainaski!
Ja koska en näytä saavan jostain syystä linkkiä tuohon kuvaan, niin laitan osoitteen Ruttunutun arvontaan TÄHÄN.
***
OHO!
- Mitäs täällä on????
- Napa. Mini piirrrrtää!
- Saako napaan ja masuun piirtää?
- Ej.
- Minne saa piirtää?
- Paperrrii.
Voin myös kertoa, ettei masu ollut suinkaan ainoa paikka, minne Mini oli taideteoksiaan tatuoinut. Vahinko, että suunnittelemamme uimahallireissu peruuntui levähtäneiden puutarhahommien takia... Olisi siinä voinut jokunen kommentti tulla uimahallin saunaosastolla...
Herää vain kysymys, missä ihmeen välissä Neiti Tattoo on viivansa vedellyt, sillä illalla typy oli suihkunraikas ja vauhtiviivaton, aamulla melkoisen raidallinen? No, onhan siinä välissä monta valoisaa kesäyön tuntia...
Huomenna mennään haipakkaa hammashoitajalle ja jos onni (ja isovanhemmat) on myötä, pääsen Ralliroopen kanssa kaksistaan ostamaan nappiksia. Here we come, pallokoulu!
***
Ps. Ruttunuttu pisti arvonnan pystyyn, joten kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa ja osallistumassa:
Minä meinaan ainaski!
Ja koska en näytä saavan jostain syystä linkkiä tuohon kuvaan, niin laitan osoitteen Ruttunutun arvontaan TÄHÄN.
***
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Sata asiaa elämästäni
Muutamassa mukavassa blogissa on nähty vaivaa kirjaamalla sata asiaa bloginpitäjästä. Niitä on ollut kiva lukea; joskin omaan sataseeni suhtaudun lievästi sanottuna pienellä varauksella. Kokeilen, mitä tuleman pitää.
1. Alku aina hankalaa.
2. Kävin tässä välissä auttamassa toista poikaa vessahommissa.
3. Meillä on nyt päikkäriaika, enkä meinaa nukkua.
4. Olen joskus aikamoinen vastarannan kiiski. ;)
5. Olen silti erittäin mukautuvainen ja kiltti.
6. En yleensä tykkää käyttää sanaa "kiltti", koska se on niin epämääräinen merkitykseltään.
7. Joskus joku on kysynyt, onko vauvamme kiltti. Mitä siihen nyt voisi vastata? Onko vauva kiltti silloin, kun se syö ja nukkuu hyvin? Minusta se on jotain muuta kuin kiltteyttä.
8. Silti ihminen voi olla myös liian kiltti.
9. Minä opettelen pois liiasta kiltteydestä.
10. Vietin lapsuuteni vanhassa kerrostalossa.
11. Siellä oli sellainen alkuperäinen vessanpönttö, jossa vesisäiliö oli ylhäällä.
12. Meidän pönttö piti vetää ihan eri tavalla kuin kaverin kotona oleva samanlainen pönttö.
13. Minä tykkään vanhoista taloista.
14. Silti me asumme nyt uudessa talossa.
15. Tykkään, että meillä on oma piha, jota kuopsutella.
16. Rohkeuteni istuttaa kasveja on lisääntynyt.
17. Aiemmin pelkäsin kaikkien kasvien kärsivän ja kuolevan.
18. Meidän sisäkukat ovat kyllä kärsineet ja kuolleet(kin).
19. Kukkienhoitoaika meni lasten hoitamiseen.
20. Nyt hoidan kasvimaata ja ulkokukkia lasten mentyä nukkumaan.
21. Se on omaa laatuaikaani.
22. Meidän pitäisi viettää enempi yhteistä aikaa mieheni kanssa.
23. Joskus, kun isi-issukka tulee töistä, minä olen ihan yhtä innoissani miehen kotiinpaluusta kuin lapsetkin.
24. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta.
25. Naimisissa olemme olleet kohta 8 vuotta.
26. Tapasimme tanssiravintolassa.
27. Olin siellä sukulaistytön kanssa, joka oli juuri täyttänyt 18 vuotta.
28. En olisi ollut koko paikassa, jos tuo tyttö ei olisi tullut viettämään kesälomaansa meille.
29. Uskon, että asioiden pitikin tapahtua niin.
30. Menin kaikkien hitaiden kappaleiden ajaksi vessaan.
31. Viimeisten hitaiden alkaessa isi-issukka olikin nopeampi kuin minä. =)
32. Pidin kolme välivuotta lukion jälkeen ennen kuin löysin itseni opiskelemasta nykyistä ammattiani.
33. Tykkään työstäni.
34. Olen todella kärsivällinen työssäni.
35. Kotona en olekaan aina niin kärsivällinen.
36. Vielä noista nuoruusvuosista. Saatoin käydä yksinäni ravintolassa tanssimassa, pelkällä vesilinjalla.
37. Yleensä kaksoisveljeni oli samassa paikassa omien kavereidensa kanssa.
38. Minun kaverini eivät olleet vielä täysi-ikäisiä.
39. Enää en uskaltaisi mennä yksin.
40. No, en ylipäätään kyllä jaksaisikaan humpata öisin missään kylillä.
41. Olen aina tykännyt nukkua päikkäreitä.
42. Olen aika mukavuudenhaluinen.
43. Ja karkkiholisti.
44. Hedelmä- ja salmiakkikarkit YHDESSÄ maistuvat aivan ihanalta!
45. Melkein kuolaan täällä silkasta irtokarkkien ajattelemisesta.
46. Mutta jos ostan itselleni karkkipussin tänään, niin huomenna tekee mieli ostaa toinen pussi.
47. Parempi olla siis ilman.
48. Onnittelin itseäni eilen siitä, että kävelin kaupassa karkkihyllyn ohi tarttumatta yhteenkään namipussiin.
49. Joskus kävelen ihan tahallaan karkkihyllyjen ohi ja nautin siitä, että jätän namit ostamatta.
50. Joskus taas kierrän namihyllyt kaukaa.
51. Mini heräsi päiväuniltaan ja laulaa omassa huoneessaan.
52. Aamuisin Mini kömpii aina viereen.
53. Muistan vieläkin sen tunnelman, kun tuijottelimme Minin kanssa saman peiton alla toisiamme synnytysosastolla.
54. Poikia en päässyt katsomaan kuin muutaman päivän päästä sektiosta.
55. Olin niin heikossa kunnossa.
56. Pojatkin olivat aika ressukoita.
57. He ovat selvinneet hyvin pikkukeskosuudesta huolimatta.
58. Minun huoleni syntyi sillä hetkellä, kun kuulin odottavani kaksosia.
59. Se huoli kestää varmasti koko elämäni.
60. Olen perusluonteeltani myönteinen.
61. Menetykset ja uusien menetysten pelko saattavat pyörtää pessimismin esiin minussa.
62. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.
63. Se on mottoni.
64. Mini istuu nyt sylissäni ja esittelee naarmua polvessaan.
65. Pojat nukkuvat.
66. Nyt yritän keksiä jotain MIELENKIINTOISTA seikkaa itsestäni, josta kertoisin.
67. Parempi kyllä, kun ei yritä mitään, niin tulee ainakin kirjoitettua jotain.
68. Minulla on kyllä melkoinen mielikuvitus.
69. Kaikki eivät aina pysy perässä jutuissani.
70. Opiskeluaikana saatoin ilmaista jonkin ajatukseni koko ryhmälle muiden ymmärtämättä pointtiani. Ja kohta joku sanoi saman asian eri tavalla omana ajatuksenaan.
71. Ilmaisu ei siis ole taitolajini.
72. Tai sitten olen siinä vain keskivertoa paljon parempi. ;)
73. Vitsi, vitsi.
74. Osaan vitsailla itsestäni, mutten aina ymmärrä mieheni vitsejä minusta.
75. Tai sitten en vain muka ymmärrä.
76. Lapsuudenkotini on ollut palapeliperhe, jossa on ollut sinun, minun ja meidän lapsia.
77. Puolisisarukseni olivat tiettyyn pisteeseen asti ihan kuin oikeita sisaruksiani.
78. Nyt näen heitä harvoin, mikä on omalla tavallaan surullista.
79. Meidän lapsiluku saattaa olla nyt tässä.
80. Luulimme jo jossain vaiheessa, ettemme saisikaan lapsia.
81. Äitini oli kuolla ensimmäisessä synnytyksessään. Sain kuulla isäni äidiltä jokin aika sitten, että äitini oli kulkenut ikään kuin valoa kohti, eikä häntä oltu päästetty edemmäs. Ääni oli sanonut, ettei ole vielä aika, sillä äidilläni on vielä tehtävä.
82. Äidilläni olisi varmasti paljon kerrottavaa minulle.
83. Varsinkin silloin, kun kaksosemme olivat ihan pieniä.
84. Äitini kuoli kaksi viikkoa ennen kuin hänestä tuli mummi.
85. Tällä hetkellä minulla taitaa olla aika ikävä vanhempiani.
86. Kyllä se tästä.
87. Joskus mietin, millainen anoppi ja isoäiti minä olisin.
88. Aika höpsö ihan varmasti.
89. Minä hösään jo nyt, kun veljeni perheineen tulee käymään.
90. Ja välillä silloinkin, kun joku hyvä ystäväperhe tai sukulaisperhe tulee.
91. Olen kuin mummoni, jolla pitää olla vähintään se seitsemän sorttia tarjottavaa kahvipöydässä.
92. Yritän päästä siitäkin tavasta eroon.
93. Olen harrastanut montaa eri liikuntalajia.
94. Sitten löysin lippupallon, josta tuli se oikea laji.
95. Minulla on vieläkin varastossa lippuvyö.
96. Mutta amerikkalaista jalkapalloa minulla ei ole. :(
97. Taidan ostaa sellaisen etappipalkinnoksi onnistuneesta painon pudotuksesta.
98. Meillä on kyllä patterit lopussa henkilövaa'asta...
99. Olisin tyytyväinen, jos minulta lähtisi kymmenen kiloa. Joku laskuri kyllä väitti, että pitäisi lähteä 12 kiloa...
100. Joko ne sata kohtaa tuli täyteen?!?
1. Alku aina hankalaa.
2. Kävin tässä välissä auttamassa toista poikaa vessahommissa.
3. Meillä on nyt päikkäriaika, enkä meinaa nukkua.
4. Olen joskus aikamoinen vastarannan kiiski. ;)
5. Olen silti erittäin mukautuvainen ja kiltti.
6. En yleensä tykkää käyttää sanaa "kiltti", koska se on niin epämääräinen merkitykseltään.
7. Joskus joku on kysynyt, onko vauvamme kiltti. Mitä siihen nyt voisi vastata? Onko vauva kiltti silloin, kun se syö ja nukkuu hyvin? Minusta se on jotain muuta kuin kiltteyttä.
8. Silti ihminen voi olla myös liian kiltti.
9. Minä opettelen pois liiasta kiltteydestä.
10. Vietin lapsuuteni vanhassa kerrostalossa.
11. Siellä oli sellainen alkuperäinen vessanpönttö, jossa vesisäiliö oli ylhäällä.
12. Meidän pönttö piti vetää ihan eri tavalla kuin kaverin kotona oleva samanlainen pönttö.
13. Minä tykkään vanhoista taloista.
14. Silti me asumme nyt uudessa talossa.
15. Tykkään, että meillä on oma piha, jota kuopsutella.
16. Rohkeuteni istuttaa kasveja on lisääntynyt.
17. Aiemmin pelkäsin kaikkien kasvien kärsivän ja kuolevan.
18. Meidän sisäkukat ovat kyllä kärsineet ja kuolleet(kin).
19. Kukkienhoitoaika meni lasten hoitamiseen.
20. Nyt hoidan kasvimaata ja ulkokukkia lasten mentyä nukkumaan.
21. Se on omaa laatuaikaani.
22. Meidän pitäisi viettää enempi yhteistä aikaa mieheni kanssa.
23. Joskus, kun isi-issukka tulee töistä, minä olen ihan yhtä innoissani miehen kotiinpaluusta kuin lapsetkin.
24. Olemme olleet yhdessä 17 vuotta.
25. Naimisissa olemme olleet kohta 8 vuotta.
26. Tapasimme tanssiravintolassa.
27. Olin siellä sukulaistytön kanssa, joka oli juuri täyttänyt 18 vuotta.
28. En olisi ollut koko paikassa, jos tuo tyttö ei olisi tullut viettämään kesälomaansa meille.
29. Uskon, että asioiden pitikin tapahtua niin.
30. Menin kaikkien hitaiden kappaleiden ajaksi vessaan.
31. Viimeisten hitaiden alkaessa isi-issukka olikin nopeampi kuin minä. =)
32. Pidin kolme välivuotta lukion jälkeen ennen kuin löysin itseni opiskelemasta nykyistä ammattiani.
33. Tykkään työstäni.
34. Olen todella kärsivällinen työssäni.
35. Kotona en olekaan aina niin kärsivällinen.
36. Vielä noista nuoruusvuosista. Saatoin käydä yksinäni ravintolassa tanssimassa, pelkällä vesilinjalla.
37. Yleensä kaksoisveljeni oli samassa paikassa omien kavereidensa kanssa.
38. Minun kaverini eivät olleet vielä täysi-ikäisiä.
39. Enää en uskaltaisi mennä yksin.
40. No, en ylipäätään kyllä jaksaisikaan humpata öisin missään kylillä.
41. Olen aina tykännyt nukkua päikkäreitä.
42. Olen aika mukavuudenhaluinen.
43. Ja karkkiholisti.
44. Hedelmä- ja salmiakkikarkit YHDESSÄ maistuvat aivan ihanalta!
45. Melkein kuolaan täällä silkasta irtokarkkien ajattelemisesta.
46. Mutta jos ostan itselleni karkkipussin tänään, niin huomenna tekee mieli ostaa toinen pussi.
47. Parempi olla siis ilman.
48. Onnittelin itseäni eilen siitä, että kävelin kaupassa karkkihyllyn ohi tarttumatta yhteenkään namipussiin.
49. Joskus kävelen ihan tahallaan karkkihyllyjen ohi ja nautin siitä, että jätän namit ostamatta.
50. Joskus taas kierrän namihyllyt kaukaa.
51. Mini heräsi päiväuniltaan ja laulaa omassa huoneessaan.
52. Aamuisin Mini kömpii aina viereen.
53. Muistan vieläkin sen tunnelman, kun tuijottelimme Minin kanssa saman peiton alla toisiamme synnytysosastolla.
54. Poikia en päässyt katsomaan kuin muutaman päivän päästä sektiosta.
55. Olin niin heikossa kunnossa.
56. Pojatkin olivat aika ressukoita.
57. He ovat selvinneet hyvin pikkukeskosuudesta huolimatta.
58. Minun huoleni syntyi sillä hetkellä, kun kuulin odottavani kaksosia.
59. Se huoli kestää varmasti koko elämäni.
60. Olen perusluonteeltani myönteinen.
61. Menetykset ja uusien menetysten pelko saattavat pyörtää pessimismin esiin minussa.
62. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä.
63. Se on mottoni.
64. Mini istuu nyt sylissäni ja esittelee naarmua polvessaan.
65. Pojat nukkuvat.
66. Nyt yritän keksiä jotain MIELENKIINTOISTA seikkaa itsestäni, josta kertoisin.
67. Parempi kyllä, kun ei yritä mitään, niin tulee ainakin kirjoitettua jotain.
68. Minulla on kyllä melkoinen mielikuvitus.
69. Kaikki eivät aina pysy perässä jutuissani.
70. Opiskeluaikana saatoin ilmaista jonkin ajatukseni koko ryhmälle muiden ymmärtämättä pointtiani. Ja kohta joku sanoi saman asian eri tavalla omana ajatuksenaan.
71. Ilmaisu ei siis ole taitolajini.
72. Tai sitten olen siinä vain keskivertoa paljon parempi. ;)
73. Vitsi, vitsi.
74. Osaan vitsailla itsestäni, mutten aina ymmärrä mieheni vitsejä minusta.
75. Tai sitten en vain muka ymmärrä.
76. Lapsuudenkotini on ollut palapeliperhe, jossa on ollut sinun, minun ja meidän lapsia.
77. Puolisisarukseni olivat tiettyyn pisteeseen asti ihan kuin oikeita sisaruksiani.
78. Nyt näen heitä harvoin, mikä on omalla tavallaan surullista.
79. Meidän lapsiluku saattaa olla nyt tässä.
80. Luulimme jo jossain vaiheessa, ettemme saisikaan lapsia.
81. Äitini oli kuolla ensimmäisessä synnytyksessään. Sain kuulla isäni äidiltä jokin aika sitten, että äitini oli kulkenut ikään kuin valoa kohti, eikä häntä oltu päästetty edemmäs. Ääni oli sanonut, ettei ole vielä aika, sillä äidilläni on vielä tehtävä.
82. Äidilläni olisi varmasti paljon kerrottavaa minulle.
83. Varsinkin silloin, kun kaksosemme olivat ihan pieniä.
84. Äitini kuoli kaksi viikkoa ennen kuin hänestä tuli mummi.
85. Tällä hetkellä minulla taitaa olla aika ikävä vanhempiani.
86. Kyllä se tästä.
87. Joskus mietin, millainen anoppi ja isoäiti minä olisin.
88. Aika höpsö ihan varmasti.
89. Minä hösään jo nyt, kun veljeni perheineen tulee käymään.
90. Ja välillä silloinkin, kun joku hyvä ystäväperhe tai sukulaisperhe tulee.
91. Olen kuin mummoni, jolla pitää olla vähintään se seitsemän sorttia tarjottavaa kahvipöydässä.
92. Yritän päästä siitäkin tavasta eroon.
93. Olen harrastanut montaa eri liikuntalajia.
94. Sitten löysin lippupallon, josta tuli se oikea laji.
95. Minulla on vieläkin varastossa lippuvyö.
96. Mutta amerikkalaista jalkapalloa minulla ei ole. :(
97. Taidan ostaa sellaisen etappipalkinnoksi onnistuneesta painon pudotuksesta.
98. Meillä on kyllä patterit lopussa henkilövaa'asta...
99. Olisin tyytyväinen, jos minulta lähtisi kymmenen kiloa. Joku laskuri kyllä väitti, että pitäisi lähteä 12 kiloa...
100. Joko ne sata kohtaa tuli täyteen?!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)