Kasvun paikka kiireen keskellä

Kävin jumpalla eilen. Oli menojakin perheen kanssa, mutta yhdistimme kätevästi menomme ja tulomme niin, että mies vei lapsikatraan kotiin ja minä pääsin liikkumaan. Oli ihanaa venytellä ja huikeata huomata, kuinka jumppa tuntui selässä ja vatsalihaksissa, joka puolella. Olin tehokas!

Loppurentoutuksen aikana koko kroppani tuntui rentoutuvan hyvin. Keskityin vain itseeni ja kehooni, musiikkiin. Ihanaa! Sitten yhtäkkiä huomasin suunnitelleeni kaupassakäynnin kotimatkalle ja ostoslistakin oli jo valmiina... Ai, ai! Tehokkuuden maksimointi voi olla joskus melkoinen kirous. Eikö muutamaa minuuttia voisi keskittyä vain itseensä? Olla. Pysähtyä. "Kyllä se maailma odottaa tuolla ulkopuolella," sanoo ohjaajakin usein. Niinpä.

Olo oli jumpan jälkeen hyvä, vaikka olinkin "tuhlannut" omaa aikaani kauppalistan tekoon ja tehokkaaseen ajankäytön suunnitteluun. Mutta joku kerta onnistun vielä oikeasti unohtamaan sen ulkomaailman rentoutuksen aikana! Silloin voin onnitella itseäni melkoisesti.

Kaksi moraalin vartijaa

Tänään Äiti putosi korkealta jalustaltaan. Ihan kolahti. Äiti oli laittamassa jälkikasvustaan kahta vanhimpaa kerhoon, kun Hän äkkäsi neljät likaiset korvat. Missä puhdistuspuikot? Loppu. Ei muuta kuin omille kätköille... Tyytyväinen Äiti palasi takaisin likakorvien tykö ja alkoi putsaushommiin. "Voi että, kun teillä on likaiset korvat, siis suorastaan ihan pask*iset!"

HUPSISTA!

Kaksi melkein viisivuotiasta katsoi äitiään suurin silmin. "Ei tommosta saa puhua." Kaksi likakorvaa valisti äitiään. "Nii-in, toi oli rumaa..."

Laastaria ei tarvittu. Suu pysyy soukemmalla vastaisuudessa. Toivottavasti.

Lentävä lausahdus ja perjantain haaste

Palatakseni muutama postaus sitten heittämääni kysymykseen siitä, mitä et olisi kuvitellut sanovasi lasten synnyttyä, kerron tämänpäiväisen esimerkkilausahduksen: "Hei, älä kaiva sitä pippeliä ruokapöydässä!"

Jos joku olisi vielä viisi vuotta sitten väittänyt minun sanovan kyseisen lauseen ääneen, niin olisin purskahtanut nauruun. Nyt sitä voi kuvitella jo sanovansa vaikka mitä. Eikä tarvi edes kummoista mielikuvitusta...

***

Kohta lähden lasten kanssa seikkailumatkalle isoon kauppaan, eli Prismaan. Melkoinen veto, sillä Kaaharikalle oli viimeksi isukin kanssa siellä käydessään kiivennyt vessapaperipakettien päälle. Ihan tosta vaan. Sinne korkealle, juu.

Katsotaan siis, saammeko porttikiellon loppuvuodeksi, vai selviämmekö hampaita kiristellen. Onneksi tämä "mahdoton tehtävä" on vain ostaa syntymäpäivälahja pikkuystävällemme, eikä esim. koko viikonlopun ruokien haaliminen. Vaikka myönnän toki, että on hieman riskialtista suunnata isoon kauppaan juuri perjantai-iltapäivän tunteina.

Hauskaa viikonloppua!
T: nimim. "Elämä ei ole Elämää ilman haasteita"

Hetki sitten tapahtunutta

Puhelin soi. Siellä on ystävällinen lehtimyyjä, joka haluaisi esitellä hyvää tarjousta. Nalle Puh-lehti ja hyvät kylkiäiset. Kelaan mielessäni perusteluja, joiden mukaan en voi tilata mitään. Ensimmäinen niistä on raha, toinen raha ja kolmas periaate, jonka mukaan mitään "edullistakaan" ei voi tilata tässä niukassa rahatilanteessa.

Mutta sitten se iskee, otsaani kasvavat pirunsarvet. Pyydän myyjää kertomaan eteenpäin sinne jonnekin lehtipaikkaan (joo-o, hienosti ilmaistu asia), että niin kauan kuin lehtifirmoilla ei ole tarjota mitään kaksosille, niin meille ei tilata mitään. Olen perin juurin kyllästynyt siihen, että AINA ihanat lehtitarjoukset (ja kirjakerhotarjoukset) koskevat vain yhtä lasta. Nii-in, sitten pitäisi kuulema tilata toinenkin lehti, jos haluaa molemmille ne samat edut.

Perskutarallaa! LUULEVATKO NE SIELLÄ LEHTITALOISSA, ETTÄ ME OLLAAN IHAN PÄÄTTÖMIÄ KAIKKI??? Meillä on kaikki menot tuplana, joten ei ole juurikaan epäselvää, tilaanko meille kaksi samanlaista lehteä vain sen takia, että saataisiin kahdet kylkiäiset. Yksi lehti kyllä riittäisi meidänkin perheeseen, mutta kylkiäisten jakamisen jätän väliin. Kiitos. Nuo meidän rimppakintut joutuvat jakamaan muutenkin niin paljon keskenään, että parempi kun eivät edes tiedä mistään lehtitilauksista mitään. Ja niiden kylkiäisistä.

Että sellaista.

Saldo

Ihan nopeesti vaan tämän aamun saldoa. Yksi itsensä lukitseminen omaan huoneeseen mäkkärilelun "ruuvarilla", kaksi riitapukaria hihhuloimassa keskenään vessassa, kolme väsynyttä lasta ruokapöydässä, neljät turvavyöt jumissa, solmussa tai muuten vain auton ovien välissä sekä viisi paria sukkia teillä tietämättömillä...

Ollaankohan me vielä lomalla, vai ihan pihalla?

Nimim. "Ja iltaan on vielä aikaa..."

Nalle Puh vs. kuuma kisu

Vaatekaapissani melkein kaikki t-paidat ovat ns. nalle puh-paitoja, eli sellaisia, kun niitä päällensä vääntää, niin maha pömppää paljaana ja paidanhelma on himpun verran rintamuksen alapuolella. Että ottaa päähän, kun saa olla koko ajan venyttämässä sitä paidanhelmaa pömppämasun päälle ja se samantien -humps vaan- löpsähtää sinne navan yläpuolelle...

Olen siis joskus ollut hoikempi ja käyttänyt jonkin verran pienempää vaatekokoa. Nyt ei enää kantsis. Ja samantien voin unohtaa sen "tähän voisin vielä mahtua" ajatuksen, sillä faktat ovat faktoja. Totuutta on turha enää vääristellä. En ole enää mikään kuuma kisu; pikemminkin se musta iso kissa nimeltään B-I-N-G-O...

Kumpi sitten on parempi: se, että kuljen nalle puh-paidoissa läskimakkarat tursuten (päästän siis kuuman kisun irti), vai peitän itseni telttoihin (toivoen olevani näkymätön)? Eka vaihtoehto tuntuu epämukavalta ja toka taasen ei tee oikeutta naisen vartalolle ja mielelle. Pullukan ei tarvitse piiloutua kaapujen alle, olen sitä mieltä. Ei siis auta muu, kuin yrittää löytää sopiva keskitie ja kantaa lihansa naisellisesti. Ja viedä ne Nalle Puh-paidat kierrätykseen.

Miau. ;0)

Just, just. Meuhkalandiasta, hyvää huomenta!

- "Jeah, tule kamu!"
- "Jeaah, JIPPIII!!" TÖMPS TÖMPS
- "Viuuuuuu, VIUUUUUUH"
- "JIIIIIIIIIIH...HIHIIIII!!!!"
- "Nyt on mun vuoro."
- "Jiiihaaaaaa!!"
- "NYT ON MUN VUORO!!!!"

TÖMPS, TÖMPS, POING, BLING, KAHAMMM, PÄNG...

-"Äiti, kakattaa..." TÖMPS, TÖMPS, TÖMPS
- "Tuli jo... Kakka tuli... Kakkatulikakkatulikakkatuli...ÄI-TI!!!!"

Oikein rauhallista ja herttaista tiistaipäivää teillekin!

Ps. Mitä lauseita et olisi ikinä uskonut sanovasi ääneen lastesi syntymän jälkeen? Tuli vaan mieleen ja olis kiva kuulla.