Punainen vahakangaspöytäliina vs. muutamat raidat

Tänään lähti kimppakyyti Ralliradalta kohti eskaria. Onneksi kimppakyytivuoro ei sattunut kohdalleni tiistaina, sillä silloin nukuin niin sanotusti pommiin ja heräsin päiväunilta ulko-oven kahvan rynkyttämiseen. Olin nukahtanut TAAS sohvalle puoli-istuvaan asentoon ja jossain vaiheessa Minikin oli kömpinyt viereen. Olimme siis molemmat yhtä tukka pystyssä ja silmät sirrillään, kun pojat tulivat naapurin kyydissä eskarista kotiin. Tänään ei saa käydä niin.

No, mutta tänään siis oli meidän vuoro hakea eskarikaveri tuosta vähän matkan päästä kyytiin ja viedä poikaporukka opintielle. Päästyämme Minin kanssa kahdestaan takaisin autolle, huikkasin tytölle takapenkin suuntaan, että mitäs jos mentäisiin Kaupunkiin. Ajatus sai kannatusta ja suuntasimme kohti valtatietä.

Vaan, kuinkas ollakaan, bensamittarin valo alkoi vilkkua ja kuskille tuli paniikki. Olen sitä tyyppiä, joka panikoi heti valon sytyttyä ja löpöä on saatava hetipaikallanyt ja oitis. Vaikka sillä kilpurilla ajaisi vielä sen sata kilometriä kevyestikin.

Kurvasin kotiin, hain sukanvarresta parikymppisen ja navigoin lähimmälle tankkauspisteelle, vaikka sieltä ei saa edes bonuksia. :( Rouvan panikointi loppui kuin veitsellä leikaten ja jatkoimme Minitsun kanssa Kaupunkiin rälläämään. Mitä sitä nyt voi rällätä, kun tilillä on kolmetoista euroa...

Kävimme kangaskaupassa ostamassa vahakankaan keittiön pöydälle, emmekä totisesti saaneet sitä sillä kolmellatoista eurolla. Perusteltuani itselleni mielessäni, kuinka tärkeä ostos oli kyseessä, vingutin korttia ja valmistaudun illalla selittämään myös issukalle, kuinka tärkeä ostos oli kyseessä. Tai sitten olen vain ihan hiljaa, jospa tuo ei huomaisi mitään?

Kävimme myös lankakaupassa ja ostin vihreää täysvillalankaa alennuksesta. Vihreä on Ralliroopen lempiväri ja jos hyvin käy, voisin neuloa hälle talveksi lempparivärisukat. Eilen olin vielä sitä mieltä, että olisin itse sukkia vailla, mutta katsotaan nyt kuinka käy. Niin, ja sitten ostin sellaisen sukkapuikkomittarin (vai mikä kumma se on oikealta nimeltään), sillä sellaista olisin tarvinnut jo kauan aikaa sitten.

Tänään ei tunnu jutuissani olevan päätä eikä häntää, mutta tokkopa tuo nyt ihan uutta on. Pääkohdat taitavat olla:
- Tänään on minun kimppakyytihuki,
- en saa nukahtaa tai ainakaan nukkua pommiin, sillä kohta on haettava pojat eskarista,
- kaipasin vaihtelua ja suuntasin Minin kanssa kohti Kaupunkia,
- olen aika persaukinen,
- tankki alkoi olla tyhjä ja panikoin,
- kuvittelin joutuvani pulaan, jos bensa kuitenkin loppuisi tankista,
- enkä pääsisi hakemaan poikia,
- törsäsin harkitusti ja
- joudun ehkä perustelemaan törsäykseni miehelleni.

Tai, kuten sanottu, hän ei huomaa mitään. Hmmmm. Olisikohan pitänyt käydä kangaskaupan sijaan parturissa laitattamassa muutamat vauhtiraidat, sillä noita tukkajuttujahan nuo miehet eivät YLEENSÄ huomaa niin hyvin kuin keittiön pöytäliinaa...?

Varsinkin, kun se pöytäliina on punainen.


[varpaat vailla villasukkia]