Pieni potilas huilailee sohvalla. Pesukone laulaa ja kuivausrumpukin pyörii. Lauloivat ja pyörivät yölläkin, kun oksutauti yllätti illalla. Olen ensimmäistä päivää, sitten heinäkuisen töihinmenoni, kotona lapsen sairauden takia.
Olinkin jo unohtanut sen tunteen, joka nousee pintaan, kun pitää alkaa järjestellä sairaan lapsen kotihoitoa. Ja tämä oksutautihan on siitä inhottava, että tauti ei useinkaan jää yhteen potilaaseen...
Juuri nyt haluaisin tuohon keittiönpöydälle kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja. Piristäisi kummasti.
(Olen kiitollinen siitä, että pesukone pelittää.)
Semmoista täällä.
2 kommenttia:
Pikaista paranemista!
Kiitos Assari!
Lähetä kommentti