perjantai 28. marraskuuta 2008

Kaikki meni ihan ok, kunnes...

...jääkaapista hyppäsi jalkojeni eteen jäätelöpaketti. Justiinsa juu. Herkuttelimme eilen illalla miehen kanssa päärynäjätskiä lasten mentyä nukkumaan. Siinä sohvalla lötköttelimme ja pötköttelimme ja söimme juuri sitä jätskiä, josta poikamme pitävät ihan simona. No, ei se mitään, sillä pakettiin jäi vielä ihan kivasti.

Tänä aamuna keittelin meille puuroa, laittelin pikkuiselle Minille syöttötuoliin pehmusteet ja kutsuin herrat kaaharitkin jo aamupalalle. Sitten avasin jääkaapin oven ja HUMPS, paketti tipahti jalkojeni juureen. Siis ei voi olla totta... vaan tottahan se oli! Erittäin pehmeä jäätelöpakettihan se siinä lojui, onneksi sentään muovipussissa.

Pitäisikö olla huolissaan?

Pitäisikö nukkua enemmän?

Pitäisikö tarkistaa pakastin, että mitä sieltä mahtaa löytyä?

...Ja sitten alkoikin kaikki mennä enemmän tai vähemmän kaaokseksi. Kaaharikalle oli sitä mieltä, ettei voi tulla syömään puuroa ennen kuin päivävaatteet ovat päällä (ihan niin kuin äitee on joskus ja aika usein valistanut). Puuroannokset jäähtyivät uhkaavasti lautasilla. Ralliroope laukkasi niin vauhdilla keittiöön, että jyräsi päin vauvan sitteriä ja sitten alkoi mökötys ja puurosta kieltäytyminen. Ja Kaaharikalle ilmestyi keittiöön ilkosillaan, hävisi taas näköpiiristä ja kuului leikkivän omassa huoneessaan muumitalolla (edelleen ilman vaatteita). Ralliroope jatkoi mököttämistä ja kävi taistelua itsensä ja puurolautasen kanssa. Ja vaihtoi puurolautasta ja istuinpaikkaa ainakin kolme kertaa.

Ja Mini katseli tätä hyörinää silmät ymmyrkäisinä. Katseli, ihmetteli ja ihaili.

Kaahari saapui jälleen keittiöön, nyt pikkarit olivat mukana, mutteivat vieläkään jalassa. Pikkuhousut saatiin jalkaan ja muutkin vaatteet sukkia lukuunottamatta. Ennen kuin poika pääsi syömään puuroaan, hän oli käynyt vielä pissillä, pessyt kätensä saippualla, kuivannut kätensä housunpuntteihin ja vaihtanut ruokailupaikkaa muutaman kerran. Ja sitten hän tuumasi ihan tyytyväisenä, että ehei, ei puuro kylmää ollut.

Mulla oli kyllä omat epäilykseni.

Ps. Meillähän on siis jokaisella oma paikkansa ruokapöydässä, mutta tänä aamuna Minimii kokeili syöttötuolissa istumista ja vei siis toiselta veljeltään Stokken alta. Ja siinähän meni pojilta plasmat sekaisin. Ja niin taisi mennä poikien äidiltäkin.

Ei kommentteja: