tiistai 21. huhtikuuta 2009

Surullista mutta totta

Olemme lähdössä ulos. Eteisessä on hynttyitä sikin sokin ja jokainen höpsöttää omiaan. Sitten kaikki pysähtyy, paitsi Mini, joka valittaa sylissäni. Pojat istahtavat alas ja katsovat pikkusiskoaan: "Pikku Töpö taitaa olla surullinen, kun se ei nää enää Katjaa...", sanoo toinen pojista.

"Niin taitaa, minäkin olen."

"Ja mie."

"Niin miekii."

Meillä kaikilla on ikävä pikkuisen Töpön kummitätiä, jota emme enää näe.

Ei kommentteja: