Hetken mielijohteesta tässä. Kävin "pankissa" maksamassa Ralliroopen polkupyörän ja Minin kurikset ja päädyin tänne. Viimeisen vuorokauden aikana olen:
-seurannut toisen pojan kasvukipuja,
-erotellut riitapukareita toisistaan,
-tehnyt mielestäni hyvää ruokaa (saavutus sinänsä),
-nukahtanut löhönojatuoliin kesken telkkarinkatselun,
-ollut satavarma, että kuuloni on heikentynyt huomattavasti,
-miettinyt, miten kuulonalenema vaikuttaa esim. työkuvioihin,
-maalannut piruja seinille,
-nauranut,
-ikävöinyt,
-nukkunut toisen pojan huoneen LATTIALLA lapsen painajaisten takia,
-kulkenut selkä koukussa,
-imuroinut ja kulkenut edelleen selkä koukussa,
-papattanut pikkulegoista lattialla ja paljon muustakin,
-imuroinut,
-yrittänyt saada lapset olemaan levittämättä omaisuuttaan ympäri kotia heti siivouksen jälkeen,
-epäonnistunut yrityksessäni saada lapsia olemaan levittämättä omaisuuttaan ympäri kotia,
-ihaillut lasten touhuja,
-kuunnellut lasten höpöjä juttuja,
-kuunnellut masun murinaa ja
-päättänyt lähteä laittamaan erinomaista ruokaa lapsille ja itselleni.
Katsotaan, mitä mieltä lapset ovat tuosta erinomaisesta lounaasta... ;)
T: nimim. Unenpuutteesta ihan Hötöpäinen Kurmeekokki, joka selvästi tottelee nimeä Äiti (ainakin yöaikaan)
(Eli olihan tässä jo kaksi yötä nukuttukin tosi hyvin.)
2 kommenttia:
Mun mielestä "äitiys" pitäisi hyväksyä ansioluetteloon muiden työrupeamien rinnalle, niin paljon esim. organisointi- ja johtamistaidot kehittyvät sen ansiosta :)
Samaa mieltä. Vaikka välillä kyllä huomaan, että organisointi- ja johtamistaidot ovat vajavaiset silkan väsymyksen takia. Vai millä sitä nyt selittäisi tätä hötöpäisyyttä...?
Lähetä kommentti