lauantai 4. joulukuuta 2010

Oisha se pitäny tietysti tietää...


[ja näistä askarrellaan]

...että kun nuiden kloppien kanssa lähtee kaupungille ostoksille, niin sieltä palataan häntä koipien välissä pikapikaa takaisin. Eli taas on tiedossa purkautumista.

Tämä oli jo toinen viikonloppu, kun olin ajatellut lähteväni ihmisten ilmoille tekemään sekä joulukorttiaskarteluostoksia että ostamaan ehkä myös muutaman joululahjan. Yksin. Tukka puhtaana.

Löysin itseni kirmaamasta pihalla käynnissä puhkuvaan autoon, muun perheen odottaessa siellä autossa kuhnivaa perheenäitiä. Pipo kainalossa ja... tukka likaisena. Olen tainnut ennenkin kirota sitä, että tukka likaisena minun ei pitäisi lähteä mihinkään. Huono karma nääs, tai jotain.

Pääsimme keskustaan ja autosta ulos. Pojat halusivat lähteä issukan mukana optikolle ja minä lähdin Minin kanssa askartelukauppaan. Siellä me kiertelimme, hiplailimme pussukoita ja tarra-arkkeja, mussutimme tarjottuja suklaakarkkeja ja askartelimme kuusenkoristeen. Päästyämme kassalle issukka soitti ja vähän ajan päästä meluava poikajoukko törmäsi sisälle kauppaan.

Jaahas, että tällä tyylillä mennään.

No, nappasin toisen pojan mukaan ja menimme vaatekauppaan. Sillä aikaa toinen pojista lähti issukan kanssa suksikauppaan. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, kumpaakaan poikaa.

Kun hihhuloiva kuusivuotias isänsä kanssa saapui kohta sinne vaatekaupan kassalle, alkoi mulla nousta ärsyyntymispisteet huimiin lukemiin. Miesväki poistui pihalle ja issukka laski villikot lumikasan päälle päästelemään tallikaasuja. Oli kuulema mennyt noin neljä sekuntia, kun toinen tuuppasi toisen maahan ja heitti vielä jääkokkareella perään.

Auta armias sentään.

Arvata saattaa, että kaikista hienoista (siis ihan sellaisista muka toteuttamiskelpoisista) suunnitelmista huolimatta pakkasimme perheen autoon ja karautimme kotiin. Takapenkiltä kuului kuorossa huuto: "Ei kotiin, ei taho kotiin!"

Ja perheenäitillä nousi savu päästä.

Lounaan jälkeen karautan takaisin kaupunkiin. Tällä kertaa (vihdoinkin) yksin. Pipo syvällä päässä ja tukka likaisena. Mutta ihan yksin.

6 kommenttia:

M. Metrossa kirjoitti...

Tiedän tunteen! Jotenkin sitä aina sortuu ajattelemaan, että ehkä tällä kertaa kaikki sujuu kivasti... *huokaus*

Rentouttavaa kauppareissua, yksin! :)

Heli kirjoitti...

Ah, kuulostaa NIIN tutulta... Mutta oikeesti, joskus ne myös yllättää, ihan sillain positiivisesti :)

assari kirjoitti...

Kuulostaa tutulta! Liian tutulta ;)

Joten me olemme nykyään turvautuneet siihen, että ajamme naapuripaikkakunnalle ja junkkarit mummulaan. Sitten ihan kaksin ostoksille isin kanssa. Vain äärimmäisessä pakossa lähden koko perheen kera kiertelemään kauppoja.

Jos ostokset voi tehdä täällä kotikulmilla, niin olen monena lauantaiaamuna "kirmannut" yksinäni pitkin kaupungin katuja. Siis ihan yksin! :)
Tänäänkin viimeksi nautin siitä, että sain olla rauhassa. Itse asiassa yllätin itseni miettimässä miten mukavaa on, kun ei koko ajan tarvitse järkeillä mitä pojat tekevät. Lähden vieläpä mieluiten kävellen, koska samalla saa nauttia ulkoilusta.

Toivottavasti nautit ostoksistasi yksin yhtä paljon kuin minä!

Ylva kirjoitti...

Kiitos, Messi! Eihän sitä tulisi ikinä lähdettyä mihinkään, jos ei uskaltaisi toivoa asioiden sujuvan mallikkaasti. Joskus menee hyvin; joskus taas ei...

Heli, oot ihan oikeessa. Joskus nuo lapset osaavat yllättää. Siinä toivossa taisin nytkin lähteä liikenteeseen. ;) Jos sitten vaikka ensi kerralla...

Assari, kyllä nautin! Rahaa ei mennyt, mutta aikaa senkin edestä, hih. Osa ajasta meni kyllä parkkipaikan metsästykseen.

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Nyt toivon, että pääset joku kerta ennen joulua (hyvissä ajoin) ihan itseksesi asioille. Niin se vain on, että kun saa mennä rauhassa niin tulee monta asiaa hoidettua kerralla.

Minä olen myös meillä se, joka viimeisenä könyää autoon...

Ylva kirjoitti...

Johanna, se taitaa olla äitien rooli pakata ensin pesue matkaan ja rynnätä sitten perässä puolet pukimista kainalossa.

Parhaimmassa tapauksessa saa kuulla, kuinka naisia saa aina odottaa... (joopajoo)

Kyllä mä varmaan pääsen vielä kaupoille rauhassa, mutta nyt on jo sellaiset jouluruuhkat viikonloppuisin, että olis kiva päästä vaikka arkena. Se onnistuu, jos isovanhemmat vähän jelppivät.

Rauhallista viikonloppua sinne teille halien kera!