perjantai 4. maaliskuuta 2011

Äiti ja tytär

Tyttö istuu joulupukin sylissä samanikäisen veljensä kanssa. Velipoika istuu mykkänä ja kurkistelee silmälasiensa yli joulupukin partaa. Arvioi. Miettii. Tiirailee taas. Siskonsa suu käy. Pää kallellaan, kädet viuhuen ja eritoten suu alati käyden neiti neljä vee antaa palaa täydeltä laidalta.

Joulupukki parka.

Jos hiljainen poika tajuaakin hämäyksen mahdollisuuden, niin siskonsa ei siitä paljon piittaa, kun on asiaa ja jutunjuurta jaettavaksi asti. Tätä on odotettu kokonainen vuosi. Vuoden verran juttuja kerrottavana...

Reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin eräs pikkutyttö istuu keittiön pöytätasolla ja höpöttää ummetlammet pää kallellaan, silmät ammollaan ja suu alati käyden. Äitinsä pysähtyy katsomaan neitiä.

Tuo ihana tyttö tuossa ON minun tyttäreni.

7 kommenttia:

Juhannusruusu kirjoitti...

Niinpä. Vähän haikeaa kun ei ole omaa tytärtä ja tuskin koskaan tulee olemaankaan. Ei silti, ne pojan viikarit on maailman rakkaimpia.=)

Ylva kirjoitti...

Niin ja kyllä noissa pojanviikareissakin voi nähdä jotain välähdyksiä omasta itsestään ihan yhtälailla. Jos Mini on kuin ilmetty "minimii" puheliaisuudessaan, niin Ralliroopessa näkyy sellainen samanlainen mörökölliys, jonka myös tunnistan osaksi minua.

Kaaharikalle on sellainen iloinen rätkätin ja hänessä ja Minissä on samanlaista huumorintajua kuin Issukassa. Olen kai ollut vauhdikas ihan pienenä, tai ainakin aktiivinen, jollainen Kaaharikallekin on.

Tytöillä (ja heidän äideillään) on tyttöjen juttunsa, mutta kyllä nuo pojat ovat ihan yhtä rakkaita silti. Ja se on ihanaa se.

assari kirjoitti...

Pikkujunkkari on olemukseltaan välillä kuin ilmetty minä minikoossa, varsinkin suuttuessaan. Tuo vanhempi puolestaan jakaa samoja kiinnostuksen kohteita kuin minä. Lapsista lötyy, sukupuoleen katsomatta, piirteitä vanhemmistaan ja ainakin meillä jopa isovanhemmistakin.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus!
Minun prinsessani taas on niin paljon mieheni näköinen, että joka päivä sitä hätkähdän.. Siis söpö kuin karkki, mutta selkeästi ulkonäkö isältä. Luonteesta on vielä vähän vaikea sanoa, kun on vasta 1,5v.. Toivottavasti sieltä löytyy sitten enemmän äitiä :)

t. Laura

Ylva kirjoitti...

Niinpä Assari, meidän lapsissa tuntuu välillä pilkahtelevan jopa isoisovanhempiensa piirteitä. :)

Laura, meillä tuo Mini oli hätkähdyttävästi isänsä näköinen ihan pienenä. Todella söpö. :D

Petriina kirjoitti...

Ihana pieni neitokainen :-) Välillä harmittelen oman tyttäreni temperamenttisuutta ja itsepäisyyttä kunnes sattumalta tulee vilkaistua peiliin... ;-)

Ylva kirjoitti...

Jep, Petriina, peiliin katsominen on välillä ihan hyvästäkin. ;D Nuo omat lapset ovat kyllä äärimmäisen hyviä peilejä...