Meidän jouluaatto

Jouluaatto Ralliradalla on joka vuosi taatusti erilainen, mutta on meillä kuitenkin joitain juttuja, joita teemme joka vuosi. Olemme aiempina vuosina juosseet vähän siellä sun täällä, mutta ihan viime aikoina olemme tajunneet myös pysähtymisen ilon. Siis sen, että nautimme kotonaolosta aattona.

Meillä ei ole mitään pakollisia menoja tai pakkoa noudattaa aikatauluja; Mini nukkuu toki päiväunet, jotta jaksaisi iltaan asti, mutta muuten tehdään asioita oman mielen mukaan. Kuusen tuomme sisälle aatonaattona ja koristelemme sen aattoaamuna. Sama vanha koristelaatikko kaivetaan esiin, joka on kaivettu aikoinaan lapsuudenkotonanikin. Suurin osa koristeistakin taitaa olla sieltä...

Yhtenä jouluna tonttu oli tuonut vielä koristelemattoman kuusen juurelle lapsille yhdet pienet paketit, jotka saivat sitten ajan kulumaan muka nopeammin. Tänä vuonnakin käy ehkä niin. ;)

Aattoaamun lastenohjelmia katsotaan telkkarista ja pihalle pyrähdetään tarpeen ja innon mukaan. Viime vuonna lapset rakentelivat Bionickleillä niin antaumuksella, ettei ulos edes keretty. Isovanhemmat olivat tuoneet juuri sopivaan aikaan korillisen käytettyjä roboja. :D Meillä ei ole ikinä ollut niin rauhallista ja hiljaista joulua lasten kanssa!

Koska joulusauna on mun mielestä ihan must juttu, mutta iltasaunominen tuskin onnistuisi lasten kanssa (eivät malttaisi saunoa ennen lahjojen avaamista eivätkä sen jälkeenkään), ehdotin, että tänä vuonna aloittaisimme aamuisen joulusaunaperinteen. Kaksosten ollessa pieniä vauvoja, saunoimme aattoaamuna issukan kanssa poikien aamu-unien aikaan. Kyllä siinäkin ehti.

Lounas on yleensä sitä "mankelipuuroa", eli riisipuuroa mantelilla. Tänä vuonna lapset toivovat saavansa jouluna sekä sitä että suklaakakkua, joilla meinaavat sitten pärjätä koko joulun. Illemmalla syömme kuitenkin sitten jouluruokaa, joka saattaa tänä vuonna olla kalapainotteista. Tai sitten ei. Lanttu- ja porkkanalaatikon saatan tehdä tänä vuonna itse, sillä maidottomia laatikoita en ole kaupoista löytänyt.

Ja jouluaattoonhan oli aikaa...?

Tämä stressaamattomuus saattaa kostautua, tiedostan kyllä sen. Mutta jos joulupöydästä ei löydy laatikkoruokia, niin se ei maailmaa kaada. Syömme sitten jotain muuta.

Illanhytkeessä käyn viemässä haudoille kynttilöitä ja joskus mukaan lähtee joku lapsistakin, tai koko perhe. Jos en ehdi hautuumaalle aattona, vien kynttilät sitten joulupäivänä. Yleensä käyn aattona yökirkossa, sillä silloin on totaalisen pysähtymisen ja rauhoittumisen aika. :) Muutoin vietämme issukan kanssa sohvallapötköttelemisaikaa ja napostelemme samalla jotain hyvää.

Ai niin, se JOULUPUKKI. Viime vuonna issukka lähti naapuriin auttamaan kaatuneen joulukuusen nostamisessa, mutta todellisuudessa sinne naapuriin ilmestyikin samaan aikaan "jostain kumman syystä" Joulupukki lahjoineen. ;D Hetken kuluttua samainen pukki ilmestyi lahjoineen meidän ovelle, mutta ei valitettavasti ehtinyt eteistä peremmälle. Vaikka tuskinpa lapset olisivat pukkia tunnistaneet, kun minäkään en meinan... en tunnistanut.

Tänä vuonna pukki vierailee ainakin siellä naapurissa, mutta jospa me saisimme jouluisen ukin meillekin ihan sisälle asti? Mini kyllä liimautuu minuun kuin pieni apina, sillä hän jännittää joulupukkia jo nyt...

Pikkasen tylsältä tämä meidän joulu näin naputeltuna kuulostaa, mutta tällaista se vaan on. Ei mitään hirveän juhlallista, mutta erityistä kuitenkin. Jos ei ole viinejä, on ehkä kotikaljaa. Tai jos ei ole kotikaljaa, niin sitten maitoa. ;) Ja jos ei ole luumurahkaa, niin sitten ehkä jäätelöä piparinmurusilla, suklaakastikkeella ja strösseleillä. Sellainen on meidän jouluaatto yleensä. :)

Lapset osaavat nauttia juhlista vähemmälläkin hössöttämisellä. (Mikä onni!) ;DD

Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti, Laura, sillä tämä oli sun toivepostaus!