sunnuntai 6. helmikuuta 2011

hyvä hamas keiu...


...muista tula hakeman minuu hampaani. se on vesilasisa. anna pari euroo tilale. olen ne ansainu.

tervisi raliroope

***

Rakas Ralliroope,

Tässä sinulle rahat, jotka olet totisesti ansainnut. Minä muistin(!) tärkeän hommani ja löysin aiemmin illalla ruisleipään juuttuneen maitohampaasi nyt yöllä vesilasista. Pidä oikein hyvää huolta tulevasta hienosta hampaastasi!

Terveisin, Hammaskeiju

***

(melkein unohdin TAAS, mutta melkeestähän ei pidetä, eihän??)

Ps. Kirjeet ovat kuvitteellisia, mutta voisivat olla hyvin tottakin. Osa Ralliroopen kirjeestä on suoraa lainausta hänen viestistään Oikealle Hammaskeijulle. (Kuinka kummassa SE viestilappunen on joutunut minun rahapussiini???) ;)

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Toivottavasti hammaskeiju muisti käydä. Meillä nimittäin on tapahtunut niinkin, että keiju on jäänyt tulematta :( On vain pitänyt sitten sanoa, että keijulla oli varmaan niin kiireinen yö, että ei ennättänyt kaikkea hakea...

Ja sitten naapurin poika kysyi, että mitä se keiju niillä hampailla tekee. Äitinsä minulta kysyi, että mitä tähän vastata... Kinkkistä on hammaskeijun toiminta.

Ihana kirje!

Ylva kirjoitti...

Jep, Johanna, keiju muisti käydä. :)

Meillä käytiin tuota samaa Mitä hammaskeiju tekee noilla kaikilla hampailla-keskustelua edellisen hampaanirtoamisen aikana, mutta pojat tyytyivät siihen, etten minäkään tiedä. Villejä arvailuja heitimme kyllä.

Ja koska keiju ei viime kerralla hakenut hammasta ekana yönä, Ralliroope laittoi lasin päälle suurennuslasin, että Huononäköinen Hammaskeiju löytäisi sen hampaan.

Nyt ei tarvittu suurennuslasia. ;)

assari kirjoitti...

Onko teillä ollut omassa lapsuudenkodissa hammaskeiju perinne? Meillä ei ole kummallakaan ollut. Minusta se olisi ollut kiva, mutta mies kielsi ehdottomasti. Joten meillä on vain tylsästi olemassa purkki johon vanhempi junkkari kerää taskurahojaan itse valitsemaansa säästökohteeseen. Irronneesta hampaasta saa taskurahaa, koska kaverit saa rahaa siltä keijulta... ;) (tosin junkkarit tietävät, että keijut ovat satua)

Ylva kirjoitti...

Minun lapsuudenkotonani oli tämä perinne, Issukan perheessä ei ole ollut. Siellä ei oikein osata eläytyä moiseen, mutta kukin tavallaan.

Tämä on vähän kuin joulupukkiin tai tonttuihin uskominenkin. Toiset hyväksyvät ja toiset eivät.