maanantai 28. helmikuuta 2011

Sunnuntai oli pullapäivä



Tulevan lomaviikon kunniaksi pyöräytin eilen pullataikinan. Tai no, kaksi taikinaa. Toisen lapsille ja toisen itselleni. Olisin jäänyt ilman, jos olisin tehnyt vain yhden puolen litran taikinan.



Pikku paakari tuli juoksujalkaa äidin "apuraiseksi".







Kaksi isompaa leipuria letitti elämänsä ekat lettipullansa. Mini toimi virallisena pullien voitelijana...



...ja sokeroijana.



Taikina on munaton ja maidoton, vaikka osan nisuista voitelimmekin kananmunalla. Tein pieniä korvapuusteja, jotka voitelin paistamisen jälkeen maidottomalla margariinilla. Jos vaikka eräs mukava naapurintyttö tulee kylään joku päivä, niin on hällekin jotain tarjottavaa.

***

Tänään huokaisen helpotuksesta, sillä pakkanen on lauhtunut ja päivä näyttää muutenkin aurinkoiselta. Kaaharikallen PEF-mittaukset alkavat sujua harjoittelun jälkeen, vaikkeivat arvot olekaan vielä ihan sitä luokkaa, mitä hoitaja odottaa niiden olevan. Mutta niin tai näin, rällästäjä pystyy olemaan ulkona ilman yskänpuuskia. Ja se on hienoa se.

Nyt aamupalaa tälle sakille.

5 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Ihania pullia! Selvästi taitavat leipurti asialla. :)

-Päivi-

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Onpas hienot pullat. Teidän leipurit ovat letityksen suhteen jo nyt taitavampia kuin minä.

Kiva, jos näyttää tulevan kunnon ulkoilusäät!

Iloa teidän viikkoon.

Ylva kirjoitti...

Kiitos Päivi ja Johanna! Pojat olivat tosi innoissaan tuosta letityksestä. Pullakahvipöydässä Issukka ehdotti, että pojat alkaisivat letittää Minin hiuksia (mun taidot on jo nähty) ja pojat ideoivat Minille sellaisen tahmean pullataikinakampauksen.

Hyvä, ettei menneet nisut väärään kurkkuun, kun nauratti niin. :D

Anonyymi kirjoitti...

Komeita pullia!

PEF-arvoista sen verran, että voivat olla kovasti yksilöllisiä. Mä puhallan vain puolet siitä mitä (astmaton) ukkoni... Mulle on sanottu, että tärkeintä on tietää ne omat arvot, eli milloin menee hyvin ja milloin taas huonosti. Tuon mukaan sitten itse lisäilen lääkkeitä, ja jos sekään ei auta, piipahdan lääkärissä. Ja en todellakaan ole lähelläkään ikäiseni, pituiseni naisen viitearvoja... Tietysti kannattaa tsekata, että puhallustekniikka on oikea.

Salamanteri

Ylva kirjoitti...

Salamanteri, olipa hyvä, että muistutit noista yksilöllisistä arvoista. Kun hoitaja kertoi viitearvoista, joihin tuon ikäinen lapsi yleensä pystyy, tuntui siltä, että Kaaharinkin pitäisi päästä lähelle niitä. Nyt todella huomaan, ettei tätmä poika pääse niihin arvoihin vielä, mutta hyvänä päivänä kuitenkin mielestäni riittävän lähelle. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että lääkäri määräsi PEF-seurannan.

Näen pojasta, milloin tulee hyvä puhallus. Silloin saataa tulla hyvä arvo; tai sitten ei. Eräänä itkuisena päivänä hyvä puhallus toi heikkoja arvoja. Aika hyvin olemme oppineet lukemaan poikaa, milloin hän tarvitsisi lääkekuurin, mutta nyt on kyllä hyvä, että mittari näyttää meille faktaa pojan lääkityksen tarpeesta.