"Tääl kotona on ihan tylsäää!"

Kun yö on mennyt vatien kanssa juostessa, reppanoita lohdutellessa, omaa olotilaa kuunnellessa ja valvoessa on tämä aamupäivä ollut kutakuinkin... miten sen nyt sanoisi... aika väsyneen yököttävä.

Kaksoset aloittivat yökkäysmaratonin illalla ja minä toimin kuin robotti kiikuttaessani vateja, juomamukeja ja pyyhkeitä. Paitsi että teki mieli itkeä mukana, kun toinen pojista uikutti, että oksentaminen on nii-in kamalaa. Onhan se. Eikä siihen ole olemassa, toiveista huolimatta, mitään lääkettä.

Meillä on täällä nyt kolme täysin tautista, yksi varma tapaus (joka puklaa seuraavien tuntien tai minuuttien aikana) ja yksi jo parantunut. Se parantunut on uhmakas kolmivuotias neiti, joka ilmoitti hetki sitten, että kotona on ihan tylsää. Onhan se.

Mutta mitä voi odottaa, jos sattuu olemaan terveen touhukas ja kaikki muut ovat heikossa hapessa?

Ja vaikka äiti, se seuraavien tuntien tai minuuttien varma tapaus, kuinka yrittää ottaa neidin huomioon, niin eihän se riitä. Ei, vaikka äiti rakensi muovisista pakettinyöreistä prinsessalleen ihan oikean kruunun. Maalarinteippeinenn kaikkineen.

Joskus vielä me osaamme ehkä nauraa näille päiville. Vaikka tylsää onkin.