Paluupostipaketti ja pinni pumpussa

Olemme kovan koulun edessä: neiti Mini on siirtynyt isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan ja pinnasänky on lahjoitettu eteenpäin ihanalle vauvalle. Kun Mini siirtyi uuteenvanhaan ihanaan sänkyynsä, pinnis oli vielä kotona. Siirtymä sujui todella hyvin ja typy nukahti hienosti uuteen punkkaansa niin yö- kuin päiväunillensakin.

Sitten pinnasänky annettiin pois.

Omaan sänkyyn asettumisen alkeet-kurssi alkoi samantien ja neiti lähti livohkaan puolentoista tunnin aikana suurin piirtein 80 kertaa. Ja kuka jäärä palautti karkulaisen joka kerta takaisin sänkyynsä? Rouva Jäärä tietenkin.

Olisin voinut ratkaista asian toisinkin, esimerkiksi tassuttelemalla (joka tepsi Kaaharikalleen aikoinaan), mutta läsnäoloni aikaansai vain sirkustelua ja hurlumheita. Parempi, kun pysyin poissa näkyvistä ja lähetin karkulaisen paluupostissa sänkyyn mitään sanomatta. Välillä mentiin käsikädessä ja välillä minä edellä ja tyttö huutaen perässä.


Seuraavana iltana kiikutin Minin puolen tunnin aikana seitsemän kertaa takaisin punkkaan ja sitten neitokainen jo nukahtikin. Toivossa on siis hyvä elää. Tänä iltana on isukin vuoro laittaa pimu nukkumaan, joten saapi nähdä, kuinka käy. Päiväunilleen Mini nukahti äsken kahden palautuksen jälkeen.

***

Meillä kävi tänään astianpesukoneen korjaaja. Tuloksena oli mm. yksi pikkuprinsessan pinni pumpussa ja melkein sadan euron lasku. Pahemminkin olisi voinut käydä.

***

Nyt päiväkahville.

Meillä näitä taiteilijoita riittää

Kaverini kotona oli aikoinaan edellisen lapsiasukkaan taidonnäytteet seinällä. Todella suuria, vauhdikkaita, kynänjälkiä tapetilla. No, jopas nyt. Miten ne nyt silleen...? Minkälaiset vanhemmat antavat lapsensa sotata seinät noin?

Niinpä.

Tänä aamuna valmistelin fisukeittoa keittiössä ja kuuntelin toisella korvalla lasten leikkejä Kaaharikallen huoneessa. Jossain vaiheessa pojat siirtyivät olohuoneeseen ja tyttö jatkoi touhujaan veikan huoneessa. Hiljaista oli, huomasin kyllä.

Juuri ennen kuin päätin mennä katsomaan tytön touhuja, tiedottivat Ralliroope ja Kaaharikalle pikkusiskonsa puuhista: tämä oli löytänyt isompien tussit, taiteillut useampaan oveen melkoisen hienot ja yksityiskohtaiset taidonnäytteensä ja jatkoi vielä raapustelujaan eteisen puolella.

Jippii!

Tuli kiirus puhdistushommiin. Äkkiä pesuainepullo toiseen käteen, riepu toiseen ja putsaamaan ovia ja seiniä. Pojat auttoivat hankaamisessa kiitettävästi.

Ja tämähän ei ollut sitten ensimmäinen kerta, kun joku noista rakkautemme hedelmistä päättää ikuistaa taiteelliset näkemyksensä isommille pohjille. Eikä ehkä toinenkaan. Mutta toivottavasti edes viimeinen...

Mitä kyllä suuresti epäilen.

Sie menet sekaisin

Mieskööri kera pikkuleidin katselivat tänään telkkarista Vili Apinaa. Jaksossa jonkun siemenet menivät sekaisin, kiitos aikaansaavan Vilin. Tapahtumat saivat aikaan keskustelua, jonka aikana Ralliroope ei voinut millään käsittää, KUKA MENEE SEKAISIN. Kiitos ihanan murteemme. Sie-menet sekaisin.

Ralliroope kysyi monta kertaa, kuka menee sekaisin. Eikä ainakaan hän. Mutta siis kuka?

Siitäpä tuli mieleen vastaavanlainen legenda näiltä nurkilta, joskaan en tietenkään muista yksityiskohtia. Mutta kerronpa silti, vaikka oleellisin (eli jokin kaksimielinen vitsinpuolikas) jäisikin kertomatta. Herrahenkilö pääkaupunkiseudulta tuli viettämään iltaa paikalliseen menomestaan, siis tanssiravintolaan. Jossain vaiheessa iltaa tuli kärhämää paikallisen miesväen kanssa (yllätys, yllätys) ja paikalle tuli paikallinen portsari pesäpallomailan kanssa ja kajautti kuuluvasti: "NYT SIEMENETULOS!!!" Herrahenkilö pääkaupunkiseudulta taisi olla aika kysymysmerkkinä, vai mitä?

Jos joku muistaa jutun paremmin, niin saapi kertoa.

Mut joo, nyt mie taijan vallata ton sohvan hetkeks itelleni.

Pojat on poikia

Olemme palanneet päiväjärjestykseen. Aamulla lorvitaan telkkarin äärellä ja hilppastaan leikkeihin pikkarisillaan. Jos äiti ei pääsisi vaikuttamaan, koko päivä vietettäisiin melkein kelteisillään, tai ainakin kalsarisillaan. Ja pihalle mentäisiin t-paidassa, niinkuin naapurin lapset.

Pihalla on kiva leikkiä halonhakkaajaa, paitsi että siinä leikissä menee kyllä lapio per isku. Lapionvarresta tulee ensin ällän muotoinen ja kun sitä yrittää suoristaa, niin se katkeaa. On tullut kokeiltua. Ihan uudella lapiolla.

Ja sitten tehdään "hauskoja juttuja ihan omasta päästä", eli tyhjennetään äidin liimapullo talouspaperirullan sisälle ja nauraa räkätetään niin, että pissat tulevat housuun. Ja vielä silloinkin naurattaa.

Illalla isukki ja äiti huomaavat, että puinen Domino-pelilaatikko on liimattu veikan pöytään kiinni. Eikä pelaamaan pääse, kun kansikin on liimattu (sillä äiteen erikeepperillä) kiinni. Julmetun hyvää liimaa, täytyy kehua.

Jos äiti ei ole kohta verenpainelääkityksellä, niin jossain hoidossa kuitenkin. Jotain semmoista se tänään puhui.

T: Kaaharikalle 5v

[noin 1700 kilometriä myöhemmin]

Viime kerrasta onkin aikaa. Leivontasession jälkeen on tapahtunut mm. seuraavaa:

- vein käsityökahvilaamme ihan muuta kuin mokkapaloja, kiitos miehen, joka kävi töistä tullessaan kaupassa ostamassa valmista täytettä,

- minulle iski migreeni, josta selviytyminen vei vuorokauden,

- kävimme toisen pojan kanssa toimintaterapeutilla tekemässä tehtäviä, eikä poika sanonut siellä sanaakaan (ehkä puolikkaan sentään),

- pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja vietimme viikon pohjoisessa Suomessa,

- palasimme väsyneinä mutta tyytyväisinä,

- olemme kiukutelleet ja rähisseet, sillä olisimme halunneet jatkaa lomaa vielä vähän...

- olemme sentäs myös hassutelleet ja höpsötelleet sekä pusutelleet.

Tällä hetkellä Mini nukkuu ja veljekset ovat kerhossa kertomassa siitä, kuinka ovat loman aikana lasketelleet ja hiihtäneet. Hiihtohommassa kävi kyllä vähän ohrasesti, sillä ekana lomapäivänä miesväki lähti ladulle intoa puhkuen, valitsi melkoisen haasteellisen hiihtourakan, eikä heitä sen jälkeen enää ladulle saatu. Siis tuota pienempää miesväkeä.

Mini oppi sanomaan oman nimensä loman aikana ja on muutenkin iskenyt juttua melkoisen paljon.

Itse hiihdin enempi kuin kymmenen vuoden aikana yhteensä, mutta sehän ei olekaan vielä paljon, sillä en ole paljon hiihdellyt kymmenen vuoden aikana. Nautin ladulla HILJAISUUDESTA ja auringonpaisteesta.

Nyt suuntaan itseni kahvikupposta kohti ja otan lunkisti ennen kuin jatkan noiden pyykkivuorien valloituksia...

Neiti Näpsä - äidin oiva sihteerikkö

"Ok, minkähän takia sinulta tuli 14 tekstiviestiä...?"

Niin, miksiköhän lähetin tänään yksinomaan miehelleni 14 tyhjää tekstiviestiä? Ja sen lisäksi joitakuita viestejä vanhimmalle kummipojalleni ja parturikampaamoon...?

Aloitetaanpa alusta. Olen ollut tänään aika kiireinen. Jopa niin kiireinen, että olen juossut niin sanotusti kieli vyön alla. Meillä on tänään käsityökahvila naapurissa ja lupauduin leipomaan sinne sitruunatarteletteja. Koska käsityökahvilan idea on vähän niin kuin kokeilla uusia resepteja ja kokoontua käsitöiden pariin seurustelemaan, uskallauduin minäkin kokeilemaan itselleni ihan uutta leivosreseptiä. Rohkea rokan syö, vai miten se menikään?

Vitsailin vielä, että jos saavun jäisten mokkapalojen kanssa, tietävät sitrusleivosteni menneen mönkään... Niinpä.

Leivosten pohjat onnistuivat ilmeisesti ihan hyvin, mutta niiden täytteeksi tuleva sitruunatahna ei jähmettynyt. Samanaikaisesti Kaaharikalle sai raivarit epäonnistuneesta piirrustuksestaan ja Neiti Mini hyöri keittiössä levittelemässä tykötarpeita.

Nou hätä. Pistin miehelle viestin, joka kuului jotensakin näin: Tämä on tärkeää! Tuo Prismasta Lemon curd-tahnaa. Mikä tahansa marmeladi ei sitten käy... Eikä sitä löydy ihan joka kaupasta.

Sitten tuli joku härdelli jossain päin taloa ja jätin puhelimeni pöydälle siihen viestitilaan. Keittiöön palattuani löysin Minin luuri kädessä tekstailemassa mitä minnekin. Esimerkiksi nyt sinne isukille töihin.

Tällä hetkellä tarteletit ovat täytettä vajaa valmiita ja uunissa on pellillinen marenkeja. Ja kyllä, niitäkään en ole ennen tehnyt. Joten saapi nähdä, mitä minä sinne naapuriin tänä iltana vien...

Juha Mietaat ja yks Kirvesniemi lomalla

Meillä on vietetty HIIHTOlomaa. Isukki on ollut kyllä töissä, mutta pojat ovat olleet lomalla kerhosta. (Ja kun ovat kerhossa, ovat kuulema "töissä".)

Viikon aikana emme hiihtäneet, sillä toisen pojan monot olivat liian pienet ja molempien sauvat liian lyhyet. Isi-issukka kävi perjantaina kaupoilla ja viikonloppuna herrat viisveet sivakoivat sitten koko viikon edestä. Olen aivan ymmyrkäisenä!

Pikku-ukkelit ovat olleet niin intoa täynnä lykkimisestä, että sitä intoa on ollut ihana seurata. Ja välillä on pitänyt jo hiukan toppuutellakin, sillä Juha Mietaat eivät aina ole huomanneet omaa väsymistään. Eivät, vaikka olisivat maanneet maassa napa hangessa ja läimineet suksilla tannerta ja huispanneet sauvoilla ilmaa. Ja karjuneet. Väsynyttä sakkia, tiesi mamma.

Sellainen palo ja vimma pojilla on ollut suksien päälle, että into on tarttunut myös pikkusiskoon. Mini haki tänään toisen pojan sukset seinänvierustalta ja asetteli ne nätisti maahan vierekkäin. Sitten hän etsi käsiinsä sauvat ja alkoi keskittyneesti asetella jalkojaan suksien päälle. Veri veti ladulle.

Ensi talvena tämä Marja-Liisa Kirvesniemi II meinaa päästä jo pihasta pidemmälle. Sukset jalassa.

isi vs. äiti 1-100

Olemme käymässä syömään. Yhtäkkiä toiselle pojista tulee mieleen:

- Isi on suuttunut kerran.
- Aijaa. Vai yhden kerran vaan.
- Joo.

- No montakos kertaa äiti on suuttunut?
- ... [ei kehtaa kertoa]
- Montakos kertaa äiti on sitte suuttunu?
- Sata.
- Oho!
- Ja me (kaksoset) ollaa suututtu satatuhatmiljoona kertaa!!!

Justiinsa. Tää on Elämää!

Kuulumisia aasta koohon

Kuulumisia kirjaamassa.

a) Tällä hetkellä Ralliradan Rouva olisi maksupuolella "Läskillä lukutaitoa"-kampanjassa. Eli kirstuun kilahtaisi jokunen lantti omasta pussista, kun ei kerran läskistä raaski luopua...

b) Joku flunssapöpö yrittää kolkutella ovella, mutta joko se tulee peremmälle tai sitten julistan sille kiukuspäissäni sodan. Voi olla, että se tulee silti ja jyrää...

c) Rentouttavan viikonlopun jälkeen olen jo nyt valmis uuteen rentouttavaan viikonloppuun, mutta se ei taida nyt käydä päinsä. En siis matkusta YKSIN viettämään poikamiestyttöpäiviä Helsinkiin, vaan yritän etsiä asennetta arkeen...

d) Minin The Norsu löytyi tänäänkin Kaaharikallen pulpetista. Ilmiselvää tahallista kiusantekoa...

e) Tein aamupäivällä TAAS melkoiset lumityöt pihalla. Voin kertoa, että hikoilin kuin pikkuporsas, eli enempi kuin steppitunnilla. Ja se on jo jotain se!

f) Samanaikaisesti Kaaharikalle ja Ralliroope olivat kuin... kuin... miten sen nyt nätisti sanoisi? Kuin kaksi adrenaliinipiikin saanutta nuorta härkää punaiset kumipuvut päällä. Eli toistensa kimpussa koko ajan. Heitä ei yksinkertaisesti edes kiinnostanut muu kuin toisensa härnääminen.

g) Kaaharikalle kävi jäähyllä kolme kertaa ja Ralliroope kerran. Mini sympatiseerasi istumalla jäähyajat ulkorappusilla.

h) Ralliroope aloitti ruokapöydässä Mestarillisen Pellen ammattiopinnot suoraan työharjoittelulla. Kolmen haarukallisen jälkeen poika oli sängyssä päivälevolla, veljensä sai kuulla papatusta aiheesta "ruoalla leikkimisen seuraamukset" ja Mini piteli korviaan...

i) Saatuani lapset päivälevolle keitin itselleni kupillisen kahvia ja avasin lasten Tuplapatukan...

j) Jos kuljetusalan lakko vaikuttaa Tuplapatukoiden saatavuuteen rajoittavasti seuraavalla kauppareissulla, olen niin sanotusti pississä.

k) Olen myös hyvin tietoinen sanonnasta: "Paha saa palkkansa." sekä "Ahneella on kökkönen loppu." Tai jotain sinne päin.

Tässäpä ne tärkeimmät. Menen sohvalle neulomaan ja katsomaan, kuinka telkkarissa synnytetään ihania vauvoja pohjoisamerikkalaiseen malliin.

Mukavaa työ-/lomaviikkoa kaikille!