
Ajattelin tässä vaiheessa tunnustaa teille vähän lisää tosiasioita itsestäni, Kiitos Karkin Milanon Tiramisuineen. ;D
Minillä on kuvassa i-ha-nat letit, MUTTA ne eivät ole minun aikaansaannokseni. En osaa erikoisia lettejä eivätkä sormeni kykene moiseen taituruuteen... Sen taisitte jo tosin tietääkin, joten kerronpa sormistani vielä sen, että jos laitattaisin itselleni pitkät tekokynnet, voisin oikein hyvin esittää oikein uskottavasti Kyöpelivuoren noita-akkaa... Että niin kauniit sormet täällä...

No, minusta ei ole siis käsimannekiiniksi, mutta voisinko ruveta (tällä iällä?!?) ylipäänsä mannekiiniksi ihan pienin rajoituksin vain (sormikkaat/ lapaset / hansikkaat käsissä)? No en. Olen 164cm pitkä ja pikkasen liian leveä moiseen...
Tuossa hieman epäselvässä kuvassa minulla on lempparikotiasu: tunika, leggarit ja villasukat. Jos olen kesäaikaan paljasjalkalainen, niin olen sitä tavallaan myös talvisin; vain villasukat jalassa. Melkein yötäpäivää.

En ole koskaan interreilannut taikka muutoin reppureissannut (kuten Mini ylläolevassa kuvassa). Tällä hetkellä se ei kyllä liiemmin kiinnostakaan, kun on tämä perhe tässä. Sen verran meinaamme kyllä irrotella Issukan kanssa, että jos oikein hyvin käy, pääsemme viettämään helmikuussa yhteistä hotelliyötä sitten vuoden 2004. Ilman lapsia siis. ;D
Montakohan uutta tosiasiaa minusta tässä nyt tuli? Joko riittää?
Teekuppi on tyhjä, hammasharja odottaa käyttäjäänsä ja kasvot kaipaavat puhdistusta. Laitoin tänään muuten pitkästä aikaa ripsroisketta kummitytön synttärijulien kunniaksi. Ja tässä vielä viimeiset tosiasiat tunnustettavaksi tälle päivälle: nypin kulmakarvojani tänään autossa kahden tunnin ajomatkalla Espooseen. En siis toki kahta tuntia (vaikka minulla melkoiset kulmakarvat onkin), vaan ihan hetken aikaa siinä ajomatkan aikana. Taitolaji sekin.
Siitäkin huolimatta, etten ollut kuskina.