perjantai 14. tammikuuta 2011

Polviani myöten



- Täs o Mini.
- Täs o äiti.
- Täs o Ralliroope.
- Täs o Kaaharikalle.
- Täs o isi.
- Täs o Humilii. (naapurikaveri)
- Täs o Humilii isi. (naapurikaverin isi)

Jokaisen nenän, suun ja silmän kohdalla kuulin riemunkiljahduksia ja hihitystä. Meillä hihiteltiin ja kiljahdeltiin siis aika paljon.

***

Tämän aamun omat kiljahdukseni eivät oikeastaan olleet edes kiljahduksia, eikä varsinkaan ilon sellaisia. Pikemminkin karjahduksia. Olimme lähdössä eskariin ja lapset olivat jo pihalla, kun etsin vielä lapasiani. Päästyäni pihalle, yksi lumiukko rötkötti syvällä lumihangessa selällään kuin kilpikonna, toinen lumiukko makasi keskellä pihaa kuin pulassa oleva kilpikonna ja kolmas lumiukko oli napannut pihalle jo joulukuussa lennättämäni joulukuusen, heittänyt sen tämän kakkoskilpikonnan päälle ja hypännyt itse perässä.

Huokaus.

Kersantti Karoliinan tulikomennot ja piha puhtaaksi katkenneista havunoksista. Lapset keräsivät ja minä seisoin keskellä pihaa ja annoin "ohjeita". Pirskatti! Siinä sitä oli taas naapureilla katseltavaa, kun rouva viittilöi pihamaalla kuin paraskin liikennepoliisi.

Töissä kirjoitin ilmoitustaululle, että terveisiä tutuille, rymyän vielä jonkin aikaa kotona. Totta totisesti rymyän, polviani myöten vähintään. Ja ihan omasta vapaasta tahdosta.

Tervetuloa rymyyn mukaan, Lattenainen ja Marsala!

3 kommenttia:

assari kirjoitti...

Voi, minä nauroin :D

Meillä on karjuttu ohjeita sisätiloissa. Että voi olla valikoivalla kuulolla varustettuja jääkäreitä jotka koettavat leluineen valloittaa koko kodin. Ei onnistu, sanoo rouva ylipäällikkö. Uhkasin jo imuroida jokaisen mikä imuriin mahtuu ja mikä ei mahdu se menee jätesäkkiin.

Ylva kirjoitti...

Meillä karjutaan välillä sekä sisällä että ulkona. Naapurit ovat kyllä tottuneet. ;) Joskus on vaan pakko saada joku töllöntyö SEIS ennenkuin sattuu.

Ja sitten tämä äitiyden lieveilmiö, jäkättäminen. Sekään ei ole aina sieltä hiljaisimmasta päästä.

Tuo imurilla ja jätesäkeillä uhkailu, NIIN TUTTUA. (Ja kun yleensä aina pidän sanani, niin siinähän sitten imuri viheltää ja jätesäkit kahisevat...)

Paljon olisi vielä opittavaa tällä äiti-ihmisellä...

Terveiset Rouva Ylipäällikölle!

Ylva kirjoitti...

Niin ja Assari, meillä karjutaan siis sekä niitä ohjeita että noita turvallisuushuutoja. Esim. "IRTI!" tai "SEIS!" Ja sitten ihan niitä murinahuutojakin. Kuulostaako koirankoulutukselta?

Onneksi vastapainona on sitten ihan sitä hellyttelyäkin ja yhdessä höpsöttelyä. Ja me puhutaan asioista ja noista karjumistilanteistakin sitten jälkeenpäin.