Shoppailua poikien tyyliin

Kävimme torstaina (kiitos venäläisten turistien) koko perheen voimin Prismassa shoppailemassa. Aikomuksena oli toteuttaa kuusivuotiaiden poikien kanssa yhteinen tuumaushetki, että mitäs vaatteita sitä nyt sitten tarvittaisiinkaan. Harvinaista herkkua siis.

Herkkua?

Juuei. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Siis poikia. (Liekö nyt suuri yllätys?) Olin alustanut, innostanut, motivoinut ja perustellut, kuinka nyt olisi pojilla ylentärkeä mahdollisuus vaikuttaa oman vaatekaappinsa sisältöön.

Kattia kanssa! Roikkuivat lötköinä supersuurien ostoskärryjen laidoissa, mankuivat ja heittivät kyllästyneen näköisiä katseita. Kaappasivat kärryt pikkusiskoineen ja huudattivat prinsessaan sen minkä kerkesivät. Ja kun äitinsä sai hepulin ja valitti suureen ääneen edelleen jotain merkittävistä vaikutusmahdollisuuksista ja hyvästä käytöksestä, kohauttivat olkapäitään ja huokailivat äänekkäästi. Kaaharikalle pakeni issukan mukana jonnekin kauemmas ja Ralliroope käytti toista taktiikkaa saadakseen äitinsä hiljaiseksi.

Huokaisten hän tökkäsi toista henkaria äitinsä käsissä tyyliin: "No, otetaan nyt sitte toi," ja käänsi tylynä selkänsä.

AUTS!

Arvata saattaa, että molemmat paitavaihtoehdot jäivät kauppaan, sillä marttyyriäiti tuumi, että ei sitte, ei väkisin.

OLKAA ILMAN VAATTEITA SITTEN! JUOSKAA VAIKKA NAKUINA TALVIPAKKASESSA, PRKLE!

(No, en huutanut noin, vaikka mieli teki.)



Kauppareissulta jäi käteen yhdet puuvillaneuleet pojille ja halvat hanskat, joita Ralliroope kuljetti farkkujensa puntissa olevassa renksussa. Siinä ne kiikkuivat ja kahisivat kassoille asti.

Niin, ja supersuuriin kärryihin upposi myös kaksi pussia värikkäitä puuhelmiä, joita Mini tykkää kovasti pujotella. Ja kun kotoa ei löytynyt muka sopivaa lankaa, niin neulepuikko ajoi saman asian.



Syntyi värikäs mato. Vai toukkako tuo on?



Tänään miesväki kävi hiihtämässä ja naisväki lähti kartsalle pyörimään. Mini istui rattaissa ja hoilasi jokaisessa kaupassa enempi tai vähempi äänekkäästi mm. Enkeli taivaan lausui näin ja Tuiki tuiki tähtönen. Taisipa shoppailukansa kuulla myös laulut Tule kanssani Herra Jeesus ja Ihhahhaa ihhahhaa hepo hirnahtaa-aaa... ;)

Ihan sama, kunhan ei laulanut "kikkeli kokkeli, pikkeli pokkeli"-laulua, jonka sanoituksen sanomasta voimme kiitellä perheemme esikoululaisia kavereineen.

Nyt jatkuu löhöilyhetki sohvalla. Mini nukkuu ja perheen herrat ovat jääkiekkomatsissa syömässä hodareita, koikkelehtimassa juoksuradalla ja häiriköimässä urheilukansaa. Minä rentoudun!