...pörähti käyntiin ja minä vielä jossain ajatusteni syövereissä elän mukamas tammikuuta. Aika kiitää ja Kaaharit kanssa, mutta minä se vaan laahaudun hitammin mitä vanhemmaksi tulen. Ja vanhahan minä en vielä ole! Nyt ei sitten puhuta sen enempää niistä lukuisista rypyistä, joita on ilmaantunut silmäkulmiin salakavalasti jossain vuosien 2004 ja 2009 välillä...
Äsken iltasuihkun jälkeen katselin toisen pojan hippalointia nakusiltaan ja ihmettelin, että miten tuo napero onkaan kasvanut pituutta. Missä kumman välissä siitä on tullut noin pitkäjalkainen koikkeliini? Noo, kohtahan nuo muuttavat pois kotoa ja minä itken perään, että koskatuuttekäymääntuuttehanpianjooko... Mistä tulikin mieleen, että puistossa oli tänään junaleikit kiipeilytelineessä ja Kaaharikalle kertoi muuttavansa toiselle puolen maailmaa ja tulevansa kotiin äidin luokse vasta kesällä, sadan viikon päästä. Ja virnistys päälle.
Hampaidenpesukin voi olla joskus ihan hauskaa. Yhtenä iltana olin harjaamassa Ralliroopen hampaita, kun tuo tirskahti kesken kaiken ja sanoi hihitellen: "Äitin päässä on polku!" Juu, se oli se jakaus keskellä päätä, joka sai pojan pärskähtämään. Kaaharikalle taas kuvittelee olevansa autopesuun menevä ajopeli jokaikininen ilta ja "konepelti" aukeaa oikein mallikelpoisesti, kun hammasharja lähestyy. Tänä iltana kaara sai oikein vauhauksen, kun suihkun jälkeen oli rasvaussessio. Huomenna vaihdetaan heti aamusta varmaan renkaat ja voidellaan moottori jollain öljyllä. Tai ainakin tankataan jotain, jossa on kauraa ja mahdollisesti myös maitoa.
Eli mielikuvitusta ei puutu. Ei kyllä laisinkaan.
Yhtenä iltana (useampi viikko sitten) poju oli laittanut sukat jokaikisen sängyntolpan päähän, ettei sänkyparkaa paleltaisi yöllä...
Osaako joku kertoa, missä menee terveen vilkkaan mielikuvituksen raja? Että pitäisikö kohta olla jo huolissaan?
Neitikin osaa jo naurattaa ja nauraa kuin hyville vitseille konsanaan. Ja tanssia kuin olisi sitä koko ikänsä tehnyt (siis melkein yhdeksän kuukautta). Mini seisoo rahia vasten ja notkuu rytmikkäästi ylös alas. Ja nauraa päälle. Ihanaa tuo pienen ihmislapsen nauru!
Vaan nyt minä nauran itseni untenmaille. Muuten ei huomenna kyllä naurata.
Hehkeää helmikuuta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti