Eilen olisin todennäköisesti kirjoittanut tulikatkunpalavan jupinan, mutta tänään olen ottanut hieman iisimmin. Isi-issukka on viisi päivää puolustusvoimain palveluksessa ja täällä kotona on nyt sotaleski räkäposkella valuvine kersoineen. Tai oikeastaan yhdellä on ne räkäiset posket, toinen oksentaa limaa ja kolmas on muuten vaan angsta-gangsteri. Eilen meinasin jo toteuttaa uhkaukseni viedä mukulat varuskunnan portille ja jättää sinne. Kun kerran veivät miehen, niin ottakoon sitten jälkeläisetkin. Eikä tarvihe kiitellä!
Maanpuolustuksellisesti ajatellen olisi järkevämpää pitää tuo kessu kotirintamalla kuin viedä "sinne jonnekin". Meillä on nimittäin kaksi ripakinttua, jotka ovat sotajalla monta kertaa päivässä. Ja siitä on todisteena verinaarmu mustelmineen Kaaharikallen otsassa ja Ralliroopen hiekasta pullottavat kyynelkanavat. Näin niinkuin alkuun mainitakseni. Joten täällä tarvittaisiin toistakin rauhanturvaajaa...
Olen kyllä pohtinut niinkin, että nyt on sentään rauha maassa (vaikkei kotona) ja mieskin palaa sunnuntaina ihan ehjänä kotiin. Toisin oli sota-aikana. Joten rutistaan hetki ja ollaan sitten tyytyväisiä siitä, että kohta on perhe koolla taas.
- Äiti, tolla setällä on armeijan housut!!
- Jaa, niinpä onkin.
- Onkohan isilläkin tollaset housut nyt???
- Kyllä sillä varmaan on...
- JOO, MEIJÄN ISKÄLLÄKII ON TOMMOSET ALMEIJAN HOUSUT!!!
Eikä kuullu kuin koko kauppakeskus... ja se maastohousuinen setä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti