Kotipotilas on saanut repullisen opettajan määräämiä läksyjä. Toipuminen on edennyt niin hyvin, että veijarin pitäisi jaksaa tehdä annetut tehtävät ihan hyvin.
Mutta.
Kuinka ollakaan, äidinkielen kirjoitustehtävät eivät oikein inspiroi ja touhussa kuluu sekä aikaa että energiaa. Se energia menee:
- ylimääräisiin viivojen vetelyihin,
- lallatteluun,
- matematiikan kirjan kurkisteluun,
- (veljen) pyyhekumin rei'ittämiseen lyijykynän terällä,
- tehtävien uudelleenorganiseeraamiseen,
- eli esimerkiksi sen suunnitteluun, miten tehtävät voisi tehdä luovasti eri tavalla kuin opettaja, kirjantekijät tai yhteiskunta on määritellyt ja
- muiden perheenjäsenten tervehtimiseen ja jututtamiseen.
Toipilas saa siis aikaiseksi paljon:
- hurjan määrän hienoja kirjaimia aivan muualle kuin annetuille riveille,
- palautetta pyyhekumin pilaamisesta,
- useampaan kertaan kirjoitettuja rivejä,
- jonkin verran pyyhekumin mujua pöydälle ja lattialle,
- ylimääräisiä (apu)pisteitä sanojen väliin sekä
- aivan varmasti paljon sellaista, mistä äitinsä ei tiedä vielä mitään.
Ja palkinnoksi hän saa vielä muutaman päässälaskutehtävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti