Ylikierroksilla

Aloitin iltakahdeksan aikaan työstämään erästä työjuttua.

Saatuani hetki sitten homman tehtyä olin niin kierroksilla, että oli pakko yrittää saada ajatukset irti niistä tietyistä asioista virkkaamalla yksi isoäidinneliö. Ei siis muuta kuin koukku käteen ja kerät syliin...

Ei auttanut.

Avasin piccolopullon Fresitaa ja aloitin toisen ruudun virkkaamisen. Ja kivastihan nuo lihakset alkoivat rentoutua, puolikkaan piccolon saattelemana. Toisen puolikkaan kaadoin Issukan lasiin, joka pötkötteli samalla sohvalla tietokone sylissään.

Vaan vieläkin ovat ajatukset siellä missä ei pitäisi, ei ainakaan tähän aikaan iltayöstä. Jos vetäisisin toisenkin puolikkaan piccolon? Jokohan sitten kierrokset laskisivat? Olisiko siinä selittelyn makua jos väittäisin, että en minä yleensä? Töiden takia pämppää. Tää oli vaan tää kerta. Tää yks kerta vaan.

Toistaiseksi.

Pitäisi jättää ne työt sinne työpaikalle ja ottaa samalla mallia briteistä, jotka käyvät työpäivän jälkeen "yhdellä" (ja vaan yhdellä). Tosin sittenkin (sen yhden jälkeen) pitäisi tulla taksilla kotiin, kun on niin luupää, että motto "Jos otat, et aja." on ehdoton ohjenuora.

Sitten se auto jäisi sinne työpaikan tahi pubin parkkipaikalle ja milläs sitä sitten seuraavana aamuna pääsisi töihin? Menee niin monimutkaiseksi, eikö?

Parempi siis tehdä niitä tiettyjä työhommia nimenomaan kotona, käydä sitten jonkin verran kierroksilla, ottaa se piccolopullollinen, tai puolikas, Fresitaa ja köllähtää sitten rentona miehen viereen yöunille. Ei siis pubeja, takseja eikä aamuisia kulkemisongelmia.

Osasinpas kääntää tämän työperäisen pämppäämisen hienosti ihan ok-jutuksi... Vielä kun alkaisin käyttää pämppäämis-sanan sijaan vaikka yömyssy-termiä...

Vaan kuten sanottu, ei tule tavaksi. Ja ne tietävät sen myös, jotka tuntevat paremmin.

Nyt voisin kyllä lähteä jo iltapesuille ja nukkumaan. Taisi tämä kirjoittaminen hidastaa kierroksia ihan sopivasti.

Tai sitten se oli se Fresita. ;)