En ole tottunut tähän.

Seison kasvimaan reunalla neuvomassa miestä muokkaushommissa. Mitä poistetaan ja mitä siirretään minnekin. Ja katsopa, tuonne jäi vielä rikkaa... En kyyki enkä kitke; odotan vain että toinen tekee kaiken. (Onneksi tekee mielellään.)

Olen orjapiiskuri.

Aidanteen alustatkin pitäisi kitkeä ja perennapenkin kukille kantaa kannutolkulla ravinnevettä. En vain vielä ole raaskinut kertoa sitä miehelle. En ole sitä tyyppiä, joka kirjoittaisi miehelle listan tehtävistä töistä.

Mutta nyt on vähän pakko orjuuttaa toista.

Sitten kun kykenen taas lapionvarteen, istuttelen ja kitken ihan itse. Palkkioksi hienosti tehdystä työstä mies pääsi hetki sitten moottoripyöräajelulle ilta-aurinkoon. Sai omaa aikaa, josta taatusti nauttii.

Orjapiiskurin on syytä pitää alaisensa tyytyväisenä, jotta hommat etenee... ;)