keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Vararenkaat naftaliiniin?
Ralliradan Varikko tuntuu muuttuneen blogin alkuajoista niin paljon, että olen huomannut mieliini hiipineen jonkinmoisen kriisinpoikasen. Tottahan vuosien saatossa ihminen ja elämä muuttuu monilta osin - ja blogi sen mukana - mutta nyt en tiedä miten jatkaa.
Olen miettinyt, josko olisi aika pistää blogin pillit pussiin. Vararenkaat naftaliiniin.
Tämä ei tunnu nyt samalta kuin kotiäitiaikoina, eikä sen ehkä tarvitsekaan tuntua siltä, mutta vahva tunne siitä, että jotain täytyy tapahtua, on ilmiselvästi totta. Kotivuosina kirjoittaminen oli selvästi henkireikä (ja onhan se sitä vieläkin), mutta nyt elämässä on niin paljon muutakin.
Rallirata täällä kotona on ja pysyy, mutta kaikkea tätä hulinaa en voi mielestäni blogimaailmassa jakaa enää samoin kuin tähän asti. Minun täytyy keskittyä nyt johonkin muuhun kuin kotiäitinä olemiseen ja kaksosarjen kemiaan. Täytyy löytää jokin punainen lanka...
Minulla lienee identiteettikriisi? ;)
Pian tulee täyteen viisisataa postausta ja se on rajapyykkini. Jos postailen sen jälkeen, niin ne tekstit ja kuvat ilmestyvät jonnekin muualle. Tai sitten keskityn vain lukemaan muiden blogeja, sillä teitä ihania blogituttavuuksia on siellä monta...
Tuntui hyvältä jakaa tämä asia tässä.
Sadan tavaran haaste etenee nyt hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Toivon, että ehdin saada sen päätökseen ennen naftaliininkäryä...
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen Varikolta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi, ymmärrän kyllä tunteen ja sen, kun blogin mertkitys ja oma tarve sille muuttuu. Mutta sinua tulee ikävä ellei missään sinua kuule tai voi lukea. Eli aloita uusi, minimalistinen blogi, joka ei kuormita liikaa, mutta pitää sinut kuitenkin blogistanian kartalla :) Iloa ja aurinkoista mieltä, halauksin Fredrika
Voi kiitos Fredrika kannustavista sanoista!
Totuushan on, että mitä vähempi höpötän omassa blogissani sitä enempi tulen höpöttämään muiden kommenttilaatikoissa... ;DD
Eli aina sitä jossain tulee jaettua asioita kuitenkin jollain tasolla. Nyt kun perhe sai äitienpäivälahjaksi hieman toimivamman koneenkin, on mukavampi laitella viestejä.
Aurinkoa, lohtua ja hyvää mieltä sinulle, Fredrika.
Voi ei, vähänkö haikeaa :( Mutta miten olisi hyvä vinkki bloggauksen jatkamiseen: muutto ulkomaille antaa kumman piristysruiskeen kirjoittamiseen + rutkasti uusia aiheita ja näkökulmia elämään, niin rutkasti, ettei niitä mitenkään ehdi kaikkia edes postata! Mitäs sanot?! ;)
Hyvä idea, Mirja! Tosin toteutus vähän tökkii tällä hetkellä... ;D
Ennen lasten kouluikää olisin ollut valmis lähtemäänkin ulkomaille, mutta nyt, kun lapsillamme on todella hyvä ope täällä kotikonnuilla, en enää haikaile mihinkään. Tämä ope on justiinsa passeli toiselle, hieman erityiselle, pojallemme.
Mutta eihän koskaan pidä sanoa ei koskaan?? ;)
Jup, ymmärrän sinua täysin. Itse mietin ihan samaa vähän väliä. Jotenkin on kiva kirjoittaa silloin tällöin mutta... yksi syy miksi aloitin alusta oli se, että minusta alkoi tuntua siltä että tavaraa allekirjoittaneesta alkoi olla liikaakin ko. blogissa. Nyt koetan olla hallitumpi, mutta en tiedä osaanko. Yksi konsti on muuttaa blogi "kutsuvieras blogiksi". Ikävähän sinua tulee, mutta voi olla että aikataululla x seuraan perässä. Ans kattoo nyt.
Niinpä, Assari. Tavaraa on tässäkin blogissa jo monen vuoden ajalta, niin kyllä se jossain tuntuu.
Pysy sinä linjoilla vaan! :)
Lähetä kommentti