Ai kauheaa, lisää pistoja valmiiksi huonoon omaantuntoon: vietin juuri pari tuntia netissä ja puhelimessa järjestellen hääpäivä-reissua heinäkuulle. Lapset hävisivät pihalle ja minä katosin myös jonnekin unelmien ja realiteettien välimaastoon.
Unelma: Viikko Italiassa tahi muualla Euroopassa kaksistaan tuon (edelleen) rakkaan läheisen kanssa.
Fakta: Lastenhoito onnistuu vain yhdeksi yöksi. Miehelläkään ei ole lomaa.
Uusi Unelma: YKSI yö Milanossa. Lennot sopisivat kuin unelma ja hotelleja löytyy keskustan tuntumasta ihan kivasti, mutta...
Fakta: Yhdestä yöstä ei tule kuin vihaiseksi. Rahantuhlausta koko lento.
Toinen uusi Unelma: Haikon kartano löytyy tuosta aika läheltä. Sinne voisi ajaa moottoripyörällä JA kuvitella sitten olevansa Milanossa...
Mies saa olla tyytväinen, että on nainut sekä mielikuvitusrikkaan että vaatimattoman naisen (en siis vaadi mitään maailmanympärysmatkoja yms.). Ja minä saan olla tyytyväinen, että olen nainut tuon miehen.
Ps. Timanttisormus olis kyllä aika kiva...
3 kommenttia:
Hahaa, meilläkin on ollut vähän samanlainen kuvio. Ensin puhuttiin Afrikan safarista, sittemmin olen jo ollut valmis tyytymään "päiväristeilyyn". Eiks nekin oo ihan kivoja... Fakta: mitään ei ole vielä varattuna ja hääpäivä lähestyy. Ehkä ehdotan sitä timanttisormusta ;)
Me kävimme ekoina vuosina aina syömässä ravintolassa hääpäivänä, mutta kun lapset syntyivät, kahdenkeskiset ravintolareissut pikkuhiljaa jäivät.
10v-hääpäivä on kuitenkin meille niin merkityksellinen, että silloin haluamme (molemmat) tehdä jotain suurempaa. Onneksi isovanhemmat ovat nyt jo lupautuneet lastenkaitsijoiksikin.
Ai niin, ehdota vaan sitä timanttisormusta!
Lähetä kommentti