Rusinan paikka

Me yritämme jo kovasti aloittaa kesäfiilistelyä terassillamme. Vaikka vähän tulee, niin ei haittaa: ulkona syödään.



Ulkona viihdytään muutenkin eri tavalla kuin talvella. Eilen meni kuusi tuntia hujauksessa.

Sain vihdoinkin perattua mansikkamaatakin niin, että sieltä erottuvat puskat toisistaan. Kävin hakemassa puutarhaliikkeestä lisää multaa kasvimaalle ja sain toisen pojista kaveriksi mukaan.

Sen, joka saattaa saada päähänsä mitä vaan.

Nyt hän köpötti munamiehenä kukkapöytien alla ja kun olimme lähdössä, hän ei ilmeisestikään saanut rauhaa, ennen kuin oli kiivennyt multasäkkikasojen päälle juoksemaan.

Taitava poika, eikö?

Ja niin arvaamaton. Mutta en minä todellakaan voi kävellä käsikädessä hänen kanssaan koko aikaa. Sellaiset koiravaljaat olisivat hyvät, mutta näinköhän ne pitkälle ajateltuna toimisivat...?

Olisikohan liian myöhäistä opettaa häntä kulkemaan vieressä makupalan yllyttämänä? Aina, kun hän kulkisi nätisti mukana, hän saisi jonkun ihanan makupalan palkinnoksi hienosta suorituksesta.

Rusinoista hän pitäisi.

Ja tiedän kyllä, että nyt menee himpun verran yli, mutta menköön. Ehkäpä olenkin vain kateellinen pojalleni, että hän voi juoksennella niiden multasäkkien päällä ilman, että sisäinen ääni keskeyttää koko homman? Jospa itsekin haluaisin ottaa jonkintasoisen (huonokuntoisen tonnikeijun) spurtin pehmeiden säkkien päällä?

Hieman paheksuttavaa ja paikoin vaarallistakin, mutta ah niin hauskaa!

Pienen ripitykseni jälkeen poikani halusi palauttaa kottikärryt paikoilleen ja sen sijaan, että olisin myöntänyt heti luvan, aloin epäillä ääneen sitä, pystyykö hän kärryjen palauttamiseen kolhimatta muita autoja tai rälläämättä tienoota ympäri. Sen jälkeen hän sen luvan kyllä sai.

Ja hän teki nappisuorituksen. :)

Se olis ollu, niinku, rusinan paikka.

Sekalaista asiaa ja asian vierustaa

Olin jo hautaamassa ajatuksen siitä, että saisin tehtyä istutusalueen yhteen tonttimme kulmista. Piti nimittäin valita leikkimökin ja istutusalueen välillä, sillä rahat eivät justiinsa nyt riitä molempiin.

Vai riittävätkö?

Tiedä sen rahan riittävyydestä muutenkaan, mutta jos tekisimme niin, että pystyttäisimme leikkimökin nyt kesällä ja istuttaisimme istutusalueen kasvit osissa, rahamme riittäisivät paremmin. Tänä keväänä siis muutama pikkarainen puska ja ensi keväänä lisää... Muutaman vuoden päästä meillä olisi sitten se istutusalue kutakuinkin valmis.

Siis niin valmis kuin se sillä kertaa vain voi olla.

Tänä keväänä kevätesikot kukkivat niin valloittavasti, että ihan hymyilyttää. Ja naapurilta saatu lipstikka taisi selvitä talvesta ja siitä, että se syksyllä vahingossa myllättiin jonnekin kasvimaan mullan sekaan.

Joku luuli sitä rikkaruohoksi. ;)




Villalangat eivät houkuttele, mutta bambulanka kylläkin. Ystävän äidille on lähdössä yllätyspostia pian, kunhan saan pöytärievun pääteltyä. :D Minusta oli aivan ihanaa kuulla, että ystävä halusi yllättää äitinsä pöytärievulla, johon oli itsekin tykästynyt. Pitäisi vain löytää hyvä lankakauppa, jossa olisi myytävänä muutakin kuin yhtä värivaihtoehtoa kerrallaan...




Parivaljakko lähti pari iltaa sitten kaverin luokse leikkimään. Olin aamulla ärissyt ja murissut ja polkenut jalkaa, mutta kun katselin sitten illalla noiden rakkaiden menoa tuon pihamaan poikki, sydän oli pakahtua.

Pitäisi osata useammin sanoa, että he ovat rakkaita ja tärkeitä.




Se oli se samainen ilta, kun laitoin ruokaa ja minulla oli kattilaa ja pannua kuumilla levyillä. Piti vahtia ja sekoittaa, varoa polttamasta mutta saada paistumaan. Ristisanalehti oli avoinna pöydällä ja miekkosista se, joka ei mielestään opi varmaan koskaan lukemaan (ja jonka maitohampaatkaan eivät lähde varmaan ikinä), tuli ja alkoi tutkia lehteä.

- Äiti, näytä mulle, miten tätä täytetään.
- Äiti, tähän tulee tutti, äiti kato!
- Äiti saanko mä kirjoittaa tuohon tutti, miten se kirjoitetaan?

Jauhelihat kärähtivät, makaroneista tuli ylikypsiä ja puhelimen soidessa (pitkään) siihen vastattiin:

- Uuu, uuu on se kuoppa.

Mutta siinä se nyt on. :DD

Ps. Sillä, oliko tutteja yksi vai useampi, ei tainnut sitten olla mitään väliä...

Tämä postaus...

Sisältää, taas, tilitystä ja armotonta analysointia...



Olen yrittänyt opettaa kaksosille, aika pitkään jo, tietynlaista syy-seurausta. "Jos teet noin, siitä seuraa näin..." Esimerkiksi, jos juokset päin seinää, sinua sattuu. Jos puret veikkaa, häntä sattuu. Jos hän puree takaisin, teitä molempia sattuu, eikä kellään ole kivaa...

Jossain vaiheessa syy-seurauksista alkoi tulla sellaisia ulkoisia syy-seurauksia, eli lähinnä minä aloin jaella Niitä Seurauksia. Yleensä olen pyrkinyt asiassa kuin asiassa siihen, että syy ja seuraus todella kulkisivat käsikädessä. Esimerkiksi: jos ajat vielä kerrankin rundia autotiellä, pyörä lähtee jäähylle.

Meillä siis polkupyörätkin joutuvat jäähylle.

Tai esimerkiksi, jos saat toisen itkemään, sinun tulee saada hänet myös nauramaan. Kumpi on vaikeampaa?

Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa alan laukoa pienistäkin asioista hirveitä ukaaseja. Tänä aamuna alkoi jo ennen aamupalaa parikin nälviminen ja tälle lällättely. Kuuntelin kerran ja heitin heti ukaasin: jos jatkatte toistenne kiusaamista ja pahanolon aiheuttamista, lähtevät pyörät loppuviikoksi jäähylle!

Huomasitteko?

Miten kummassa polkupyörät ja toiselle nälviminen liittyvät yhteen? Ovatko minulta keinot loppu? Kaiken lisäksi ymmärsin heti, että loppuviikko on ihan liian pitkä aika mokomasta asiasta muutenkin ja peruin sanani sen suhteen.

No, niin tai näin, polkupyörät ovat jäähyllä tämän yhden päivän ja huomenna on mahdollista saada taas uudet jäähyt...

Nyt pitää mennä. Kiireessä kirjoitin, mutta nämä asiat nyt mieltäni tällä hetkellä mietityttivät.

Terkuin, Analyysi-Anna

Välipalalla pillitetään

Välipalalla saa pillittää.




Se tekee hyvää varsinkin perheen astmaatikolle.
Puhaltaa pilliin.




Välillä haukataan näkkäriä.




Ja sitten puhalletaan taas.




Arvaa, kokeilinko minäkin?


;)

Nyt ja aina

Sen verran rankalta tämä pyöritys tuntuu täällä kotirintamalla, ettei meinaa ehtiä ja jaksaa mitään muuta. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että kuusivuotiaiden kanssa joutuu edelleen työstämään asioita, joita on työstetty kaksivuotiaasta lähtien.

Eilen päätin, etten hermostu.

Se päätös ei ihan pitänyt.

Verenpaineeni ovat ilmeisesti hurjan korkealla ja päänsäryt jokapäiväisiä siitä johtuen. Lihakseni ovat krampissa jännityksestä ja olen miettinyt, onko kukaan koskaan saanut burn out:ia kotiäitivuosinaan.

Kulutinko itseni loppuun näinä vuosina?

Kuopuksen kanssa on ollut helppoa ja vaikka (onneksi) eloisa onkin, meidän päivämme rullaavat yleensä hienosti ja ilman sen kummempia paineita. On uhmaa ja "minä itte"-vaihetta, mutta niistä selvitään kyllä. Sitten saapuu kimppakyytiauto pihaan, ovet lennähtävät auki ja kaksi hihhulia rymistelee sisälle toisiaan tönien ja potkien.

Apinalauma.

Minua eivät haittaa tietynlainen meteli ja lasten äänet. Minua haittaa se, että koko ajan kilpaillaan, nälvitään, tapellaan, tuupitaan, kiusataan, huudatetaan, tökitään ja lyödäänkin. Ja kaikkea tätä kehystää hirveä huuto, rätkätys, kätkätys, hirnuminen ja kiljuminen tahi karjuminen, oltiin sitä sitten kotona tai kylillä.

Eikä mikään pysy ehjänä.

Kuten aiemmin taisin kertoa, lahjaksi saatu kourupeli meni pirstaleiksi alta kolmen tunnin, lahjan antaneiden vieraiden vielä ollessa meillä. Eilen otimme käyttöön purkkijalat ja kappas vaan, yksi purkeista oli pirstaleina alta 20 minuutin.

Minä en sanonut mitään. Ei tarvinnut.

Ennen kuin otimme purkkijalat käyttöön, nakutin pojille melkoisen ukaasin. Jos nämä ihanat vempeleet hajoavat heti, julistan perheen pojille lelujen vastaaottokiellon. Me emme osta heille leluja emmekä myöskään vastaanota lahjoina leluja. Ja näinhän me nyt sitten joudumme tekemään.

Ei siis ainakaan kuukauteen uusia vesipyssyjä hajonneiden tilalle (jotka siis hajosivat pari viikkoa sitten ekoilla käyttökerroilla), ei leijoja, hiekkaleluja eikä muitakaan kesäleluja. Ei sisäleluja eikä ulkoleluja.

Sen lisäksi, että meillä ovat viime aikoina hajonneet purkkijalat ja kourupeli, samalla listalle ovat joutuneet laadukas jalkapallo ja Pentikin syvä lautanen. Ja juomapullo. Jalkapallo tosin jäi auton alle; ei mullilauman hajotettavaksi. (Loput jalkapallot ovatkin sitten onneksi turvassa talon katolla.)

Niin, että rojua tulee.

Jos poikiemme jäljiltä joutuu keräilemään sirpaleita, niin joutuu sitä puuhaamaan vähän muutakin. Viimeisimmän kyläilyreissumme jäljiltä mummoni joutui kärräämään kuulema neljä kotkikärryllistä hiekkaa etupihalleen, kun sällit A ja B olivat hieman "haravoineet"...

Täytyy tunnustaa, että olen jonkinmoisen hermoloman tarpeessa. Minä, jolla on aina ollut (varsinkin ennen omia lapsia) pitkä pinna ja ymmärrystä lasten toilailuille. On ollut keinoja ja huumoria. Nyt ei vaan oikein jaksais.

Ja silti minä rakastan heitä. Nyt ja aina.

Ex tempore

Meillä kävi tänään tuuri ja olimme Minin kanssa juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Pääsimme ihan ex tempore pienelle linja-automatkalle ja lastenteatteri-esitykseen. Ulkoilemaan olimme menossa ja sisälle pieneen tunnelmalliseen teatterihuoneeseen päädyimme.

Onneksi ulkovaatteiden alla oli ihan säädylliset sisävaatteet...

Ei siis aamupuuroista paitaa, eikä pieneksi kutistuneita collegehousuja. ;DD Ja tukkakin oli lähtökiireessä sutaistu ponnarille, eikä roikkunut silmillä. Paitsi ehkä vähän mulla...

Ja neidillä pienet maitoviikset ylähuulen päällä.




Mini näytti pitävän esityksestä ja minustakin se oli kivasti toteutettu.

Ei hassumpi aamupäivä!

Ps. Kuvat eivät suoranaisesti liity päivään, vaikka ekassa kuvassa jollakulla onkin käynyt tuuri ja tokassa kuvassa joku primadonna esiintyy stagella. Melkein kuin teatterissa siis. ;DD

Minimokkapala-muffinssit (maidoton)

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kiehuvaa vettä
100g maidotonta margariinia (Keijua)

Kuorrute:

150g maidotonta margariinia
3 rkl vahvaa kahvia
3 rkl kaakaojauhetta
1½ tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vuorotellen veden kanssa. Lisää sulatettu rasva joukkoon. Paista minimuffinsseja 175C asteessa noin 10 min, isoja muffinsseja 15-20 min. Jäähdytä ritilän päällä.

Tee kuorrute vatkaamalla pehmeä rasva muiden aineiden kanssa ja pursota se jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele.

Alkuperäinen ohje löytyi Pullahiiren blogista.