Aamulla tuli soitettua ystävälle, vaikkei ollut mitään kummoista asiaakaan. Kunhan halusin tietää, miten menee. Ja nyt tulee kirjoitettua, vaikkei ole mitään asiaa. Olen niin lötkönlaiskalla päällä, etten viitsi keksimällä keksiä mitään. Mutta kirjoittaa vaan pitää, ihme juttu.
Ei ole mitään, mistä pitäisi tällä hetkellä keventää mieltään. Tai en ainakaan jaksa miettiä semmoisia juttuja. Mitä sitä turhaan lietsomaan äkäistä oloa.
Kevennyksestä tuli kyllä mieleen, että tälle syöpöttelylle on tultava loppu! Onko muita kotiäitejä, joilla paino nousee samaa tahtia kuin äippävapaan päivät vähenevät?? Kumma ilmiö.
Molemmat hurjastelevat hurmurit nukahtivat nopeasti päiväunille, Mini uinahti vaunuihin ihan äsken ja mies makaa kuumeessa punkan pohjalla. Päivän rauhallisin hetki kestää yleensä vain ja nimenomaan sen pikkaraisen hetken, sillä kaikki lapset eivät nuku yhtäaikaa kuin tosi harvoin.
Taidan mennä pötköttelemään sohvalle, ihan kuin olisi tulossa tauti päälle...
Voihan räkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti