Pikkuinen Mini on totisesti lähtenyt liikkeelle, varokaa siis kukkamullat ja (ne harvat) tavarat, joilla on paikka!!! Mikään ja kukaan ei pysy enää paikoillaan, kun perheen pienimmäinenkin menee, ja päättäväisesti meneekin. Kaaharikallen ja Ralliroopen huoneiden ovet sulkeutuvat nykyään napakasti neitokaisen nenän edestä, ja tämä on vasta alkua... Mini on niin innostunut konttaamisesta ja seisomaan nousemisesta, että harjoittelee (ja esittelee) saavutettuja taitojaan yötäpäivää. Tyttö on melkoisen vahdittava tapaus, mutta en valita.

Vaikka silti. Eihän nyt poikien vauva-aikana ollut tämmöistä äksöniä kokoajan?!?!

Vai olenko jo unohtanut? Senkin, kuinka kirjahyllyt tyhjenivät sitä mukaa alhaalta ylöspäin, kun pikkusällit kasvoivat? Ja kuinka kukka toisensa jälkeen hävisi luonnollisen poistuman kautta (siis kuoli), eikä näin ollen ollut viherkasveja kaahareiden tiellä? Juu-u, sain kyllä kuulla siitä, kuinka jätin kukkani hoitamatta, mutta mieluumin pojat kuin kukat. Enkä kadu.

Olin tainnut unohtaa (mutta miten kummassa näin oli päässyt tapahtumaan????)senkin, kuinka innokkaita ja uteliaita tutkimusmatkailijoita nuo pojat olivat. Tai no, toinen tutki ja toinen oli toiminnan mies. Ja siinäkin oli ihan tarpeeksi, muistan nyt!

Toinen oli jarru ja toinen kaasu (ja sopivissa tilanteissa molemmat olivat ja ovat edelleenkin kaasuja). Jos toinen jäi jarruksi pahaan paikkaa ja toinen kaasutti kenties vielä pahempaan paikkaan, niin kumman pelastaa ensin? Sitä me mietimme miehen kanssa jo sinä päivänä, kun kuulimme kaksosraskaudesta. Vaan eihän sitä voi etukäteen kaikkea suunnitella. Tai voi, mutta se on jokseenkin turhaa.

Olin tuolloin liian väsynyt päiväkahveihin. Sen sijaan nukuin, kun pojatkin nukkuivat. Kirmasin juoksujalkaa vilttien ja vällyjen alle, jotta olisin ehtinyt nukkua mahdollisimman kauan. Todellisuudessa nukuin koiranunta ja havahduin pienimpäänkin ääneen. Mutta suunta oli oikea, yritys hyvä kymmenen.

Jaahas, kahvitauko päättyi. Vai voiko sitä sanoa kahvitauoksi, jos olen samanaikaisesti:
- jumpannut tuolilta ja tuolille neidin perässä x2,
- jumpannut tuolilta ja tuolille neidin perässä x26,
- vaihtanut vaipan,
- antanut neidille välipalaa,
- pessyt suukkia ja tassuja,
- imettänyt,
- pukenut vauvalle ulkovaatteet ja vienyt tämän nukkumaan,
- selvitellyt poikien erimielisyyksiä,
- selvitellyt toisen pojan itkuisuutta,
- uhannut uusilla päiväunilla,
- saanut pojat keksimään hommia yhteisymmärryksessä,
- tutkinut karttaa, jonka avulla löytää huulirasvan (a la pojkarna),
- vastannut useampaan kuin viiteen MIKSI-kysymykseen,
- jättänyt ilmeisesti noteeraamatta useamman kuin viisi MIKSI-kysymystä,
- kuunnellut älämölöä,
- selvitellyt tilannetta, jossa toinen pojista roikkuu veljensä huoneen ovenkahvassa,
- kuunnellut torven soitantaa ja
- huomannut, että kuppi on jo tyhjä (yleensä kahvia vielä on, mutta se on kylmää).

Olen valmis päikkäreille!

(Sen sijaan taidan mennä siivoamaan keittiön ja antaa lapsille välipalaa.)

Voikaa hyvin!