Viime yönä toisen pojan huoneessa lensi laatta ja melkoisen tottuneesti hoidimme homman isi-issukan kanssa: poika suihkuun, petivaatteet pesuun ja tuttuakin tutumpi vati viekkuun lattialle. Olin lyöty, sillä olimme vasta päässeet arjen makuun edellisen vatsatautirumban jäljiltä.
Valvoin pedinpuolikkaallani ja kuuntelin jokaista äänähdystä, valitusta ja sängyn natinaa talossa. Jossain vaiheessa siirsin pyykit pesukoneesta kuivausrumpuun ja jatkoin tahtomattani kyttäämistä. Erään kerran jopa säpsähdin rajusti, kun luulin jonkun voivan huonosti.
Sitten näin unta, että Mini oksensi sänkyyn ja kaipasi äitiä.
Issukka kertoi myöhemmin, että lähtiessään töihin nukuin silmälasit päässä. Siis nuupahtaneena kärppänä.
Tänään huonovointinen potilas on ollut erittäin äksy, mutta virkeä. Jopa riehakas.
Tulevaisuus näyttää, tarjoammeko oksutaudille toisen kattauksen, vai selviämmekö pelkällä varoituksella. Joka tapauksessa peruimme osallistumisemme ihanille synttärikutsuille ja aiomme elää lasten kanssa erakkoina viikonlopun yli.
Ihan varuiksi vaan.
Ps. Tervetuloa lukijaksi, Karkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti