Tervetuloa lukijaksi, Jenni O!
Vaikka päivitystahtini on selkeästi hidastunut, on aivan kertakaikkisen ihanaa, että te täällä kävijät olette jättäneet mukavia viestejä kommenttiboksiin. Kiitos siitä. :)
Lapset ovat vähän kummissaan töihinmenostani, tai pikemminkin siitä, että lähden pois kotoa moneksi tunniksi melkein joka päivä. No, kummastuttaa se minuakin. Eilen menin sorvin äärelle vasta iltapäivällä ja vietimme aamun kuin vapaapäivänä konsanaan. Otin kaksi muksua mukaan rannekello-ostoksille.
Virhe.
He ottivat mukaan sateenvarjonsa, lila-pinkin ja Spidermanin.
Virhe.
Niin, kaikesta etukäteishehkutuksesta huolimatta he pistivät hieman ranttaliksi kultasepänliikkeessä ja kaikki taltioitui varmaan jonnekin filmille. Minä jahkasin ja jahkasin, sillä rannekello on ollut kädessäni viimeksi vuonna 2004. Uuden kellon piti saada aikaan päässäni sellaisen samanlaisen naksahduksen kuin Issukan tavatessani.
You know. ;)
Ei ole ihan sama, minkälainen tiuku ranteessa killuu. Ei, vaikka mukulat huitoisivat sateenvarjoilla sormus-, kello- ja muita arvoesinehyllyjä tai availisivat salaperäisiä kaapinovia.
Loppujen lopuksi pistin lapsista isomman istumaan jäähylle toiselle puolelle puotia ja toisen jalkojeni juureen. Sateenvarjot olin takavarikoinut jo aiemmin. Sitten kuului se naksahdus ja sain kellon, joka ei ole ihan sellainen, kuin etukäteen ajattelin, mutta kuitenkin ihan näköiseni: hento (vaan ei kevyt), yksinkertainen ja kuitenkin aika nätti. Omalla tavallaan. ;)
Mutta ei yhtään ajantasalla.
Huomasin vasta parkkipaikalla, että tiuku näytti ihan väärää aikaa. Olin olettanut kellon oikeaan aikaan laittamisen kuuluvan asiakaspalveluun, varsinkin, kun asiakas ottaa ostoksensa heti käyttöön...
Tämän reissun jälkeen kävi taas mielessä, kannattaako noita hurumurmeleita ottaa ikinä mihinkään mukaan. Että jos kasvattaisi ne vaan tynnyreissä... Mutta eihän ne sitten ikinä opi toimimaan missään.
Jos oppivat nytkään.
2 kommenttia:
Blogisi vaikutti sopivan rempseältä joten olihan se liityttävä lukijaksi!
Meidän lapset (tyttö 09/08 ja poika 09/08) ovat myös ihan mahdottomia julkisilla paikoilla, hetkeäkään ei pysyttäisi paikoillaan, kaikkea pitää hiplata jne jne ja hermot ovat usein koetuksella. Tyttö sentään osaa jo paremmin käyttäytyä mutta tuo poika, järjenvaloa ei vielä ole paljoa pilkahdellut..Ravintolat valitaan vain sen perusteella onko siellä lasten leikkipaikkaa, silloin ehtii juuri ja juuri hotkimalla syödä oman ruokansa:) Mutta jospa se parin vuoden päästä olisi helpompaa!
Kuulostaa Jenni tutulta, tuo ravintolan valitseminen leikkipaikan mukaan... ;D
Kyllähän se ravintolakäynti menee jo periaatteessa ilman leikkipaikkaakin, mutta helpommalla sitä tosiaan pääsee, jos sellainen on lähettyvillä. Ylivilkas lapsi työllistää ainakin meillä jonkin verran, jos ruokaa joutuu kovin odottelemaan.
Kyllä se siitä. :)
Lähetä kommentti