Parturimestari Paavali ja Kynitty Kana

Sain tänään aamupäivällä Ralliroopen mukaani mustikkametsään. Meillä olikin oikein mukava metsäretki ja saimme kerättyä vajaan ämpärillisen ihan kohtuulliseen aikaan. Aurinko paistoi ja lämmitti juuri sopivasti, mikäs siinä oli metsässä samoillessa, kun eväätkin olivat mieluisat.

Sitten soi puhelin.

Issukka kertoi jotakin saksista ja siitä, että kotiin tultuani joko itkisin tai nauraisin. Todennäköisesti kuitenkin sekä itkisin että nauraisin. Jaahas, enempää en edes halunnut kuulla.

Ja niinhän siinä kävi, että kun tulimme kotiin, tapasin erään Parturimestari Paavalin aikas hiljaisena ja Kynityn Kanan hihittelemästä. Issukkaa ei naurattanut laisinkaan ja minä taas sekä itkin että nauroin yhtäaikaa. Enempi kyllä nauroin, vaikka onhan se harmi, että typykän ihanan pitkät hiukset ovat nyt muisto vain.

Kynitty Kana makoili rentona sohvalla ja totesi, että nyt pitää sitten mennä poikana päiväkotiin. Semmoinen Kana meillä. Tarkoitti ilmeisesti, että poikatukassa; ei tässä sentään sukupuolenleikkausta tehty. (Onneksi.)

Huomenna yritämme ehtiä jossain välissä metsästää ihan oikeata parturia, sillä täytyy myöntää, että vaikka Parturimestari Paavali teki työnsä melko hyvin koulutukseensa nähden, tarvitaan ehkä kuitenkin sitä ammattiparturia tähän hätään...

Nyt marjoja putsailemaan.