Päivät ovat täynnä ohjelmaa ja aikatauluja. Aamut alkavat kuuntelemalla kellon armotonta herätyssävelmää ja jatkuvat kellotauluun vilkuilulla. Ja juuri silloin, kun tiuku alkaa tikittää (muka) napakammin ja tiuhempaan, haluaa yksi lapsista näyttää jotain, toinen apuja vaatteiden pukemisessa ja kolmas mukaansa tanssimaan.
Voi, miten mielelläni jäisinkin!
Mutta: "Äitillä on nyt vähän kiire, isi auttaa...", "Oi, oi, nyt kyllä myöhästyn töistä!!" ja "No höh, jos tän nyt teen, niin sitten kyllä tulee kiire ja mun pitää lentää ja mä myöhästyn ja..."
Ihan hirveetä.
Kuka on oikeasti joutunut lentämään töihin, kun on tullut kiire?
En minä ainakaan.
Tänä aamuna tyttö jäi kotirappusille istumaan, kun kipusin autoon lähteäkseni töihin. Siinä tuo istui jalat koukussa, hymyili nii-in kauniisti ja vilkutti. Ja minulla kouraisi jossain syvällä, sillä olisin tahtonut palata ja napata tytön syliini. Pidellä siinä ihan lähellä ja kutittaa nenällä masua, puhua ökkömökkiäis-kieltä ja nauraa yhdessä oman pienen hurumurmelin kanssa.
Ja olisin voinut sen jälkeen pötkähtää sohvalla isompien lasten kanssa ja rapsutella kuin koiraa. Siis sieltä korvan takaa. Lasten pitää saada tietty määrä rapsutuksia päivässä, tiesittekö?
Iltaisin on ollut ihanaa, kun koko perhe on koolla. Vaikka korvissa välillä soikin, kun kaikki kailottavat yhtäaikaa. Ja asioista joutuu vääntämään rautalangalla selkoa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Semmoista se nyt vaan on.
Nyt menen jatkamaan pakastimen sulatusurakkaa. Ja aamulla herään taas kellon soitantaan, vilkuilen kelloon tämän tästä ja yritän pysyä aikataulussa.
Rentoa viikkoa toivotellen!
5 kommenttia:
Hei pitkästä aikaa!! :)
Tuttuja tunteita nuo kuvailemasi toiveet saada olla kotona lasten kanssa.... Olen ollut KOKO kesän töissä ja vielä viikko lomaan. Meillä on useamman kerran tullut tytöille itku, kun äitin pitää lähteä töihin tai vähintään paha mieli. Ja kyselevät usein et eikö se sun loma VIELÄKÄÄN ala??? Voi, kun ymmärtäisivät sen , että itsekin olisin niin paljon MIELUUMMIN kotona heidän kanssaan:( Onneksi on tosiaan enää viikko, sitten LOMA!! :D
Mukavaa kesää teidän poppoolle!! <3
Kuulostaa niin haikealta! On surullista kun tietää mistä jäät paitsi. Voimia kaikkeen muutokseen ja iloa työhön kaikesta huolimatta.
Onhan töissä olossa tietenkin omat hyvät puolensa. Nyt kesäleskenä ollessani ymmärrän hyvin, että kotona olo olisi hetkellisesti voinut voittaa uuden alun. Ihan innoissani en ollut minäkään maanantaiaamuna lähdössä töihin kun muu perhe jäi tuhisemaan sänkyihinsä ja suuntasi herättyään takaisin mökille.
Kyllä vain aamut ovat aika raakoja. Aina ei tiedä miten päin saisi kaiken hoidettua. Mutta niin vain kaikki saadaan matkaan.
Rauhallista viikkoa Sinullekin!
Hei, hei Kati! Sulla on loma jo lähempänä... :) Mukavaa ja erittäin rentouttavaa lomaa siis teidän poppoolle!
Fredrika, iloa työssä on nyt piisannut, vaikka väsyttääkin. Paljon on tullut uutta kolmen vuoden aikana työmaalla. Mutta kyllä se siitä. :)
Juhannusruusu, se onkin vaikeaa, jos koko muu perhee jää tuhisemaan lämpöisten peittojen alle, kun itse joutuu lähtemään. Kun tekisi mieli vaan kömpiä viereen... Tsemppiä ja energiaa työelämään!
Johanna, kiitos! Se on ihan totta, että niin ne kaikki vaan saadaan matkaan, kaiken tohinan jälkeenkin. Meillä ne tohinat alkavat syksymmällä, nyt ONNEKSI Issukka on lomalla. Mukavia päiviä sinne aaltojen toiselle puolelle!
Lähetä kommentti