Tässä viime aikoina on tullut täytettyä kaikenmoisia kaavakkeita ja lippulappusia, joissa kysytään, onko lapsessamme a, b tai c jotain sellaista, mitä jonkin Tahon tulisi mielestämme tietää (etukäteen). Ihan simppeli kysymys.
Vai onko?
On. Mutta se pistää miettimään. Missä menee raja sen suhteen, mitä lapsestani todella tarvitsee tietää etukäteen jossakin Taholla. Miten meidän vanhempien antamat esitiedot vaikuttavat tämän Tahon asenteisiin lastamme kohtaan? Olisiko parempi tunnustaa heti, että tämä meidän hurumurmeli on sitten ylivilkas, arvaamaton ja liikehakuinen? Vai ollako ihan hiljaa ja antaa Tahon muodostaa omat näkemyksensä ilman ennakkoluuloja?
Entä, jos emme mainitse näistä seikoista mitään ja sen takia syntyy vaaratilanne siellä jossain? Kun ei osattu ennakoida ilman vanhempien antamia ennakkotietoja... Tämä on silkkaa jossittelua.
Minusta tuntuu, että jos minä olisin jokin Taho, niin kyllä minä haluaisin tietää etukäteen, jos vanhemmilla on mielessään huomioonotettavia seikkoja lapsestaan. Ja väittäisin, etteivät ennakkotiedot vaikuta asenteisiini lasta kohtaan. Mutta vaikuttavatko ne sittenkin?
Lapsen ja ympäristönsä turvallisuuden nimissä taidan mainita nytkin, että lapseni on ylivilkas, arvaamaton ja liikehakuinen ja luottaa siihen että ainakin tämä yksi Taho osaa nähdä sen lapsen siellä ylivilkkauden takana.
Ja osaahan se.
Sellaista olen viime aikoina miettinyt.
4 kommenttia:
Ennakkoasenteen uhallakin minäkin kertoisin, ja pyytäisin seuraamaan hieman tarkemmin. Viime syksyllä meillä oli lastenkutsut, joihin osallistui minulle aiemmin tuntematon tyttö. Äiti ei briiffanut sen kummemmin asiasta, mutta aika nopeasti kävi selväksi että tytöllä oli joko kehitykseksellistä tai neurologista häikkää, ja ehti satuttaa itseään mm. huovutusneuloilla. Mietin jälkeenpäin, etten uskaltaisi jättää omaa lastani vieraan ihmisen käsiin sanomatta, että tämä lapsi tarvitsee enemmän seurantaa kuin muut ikäisensä, olethan tarkkana. Kyllä ammattilainen asian itsekin huomaa, mutta turhaa hämmennystä tulee minusta siitä, että joutuu miettimään miksi vanhemmat eivät sanoneet asiasta mitään. Eivätkö ole huomanneet vai onko asia niin vaikea? Pääasia kuitenkin on ettälapsi olisi turvassa ja tarvittaessa hieman tarkemman seurannan alla. Tsemppiä teille koko perheelle koulun alkuun, hyvä siitä tulee :)
Kiitos Fredrika! Koulussa nuo tietävät, millainen poika on tulossa. Tai ainakin heille on tietoa annettu, eivätkä he voi myöhemmin muuta väittää. Myös iltapäiväkerhoon se tieto on mennyt.
Kesällä vinkkasin uimakoulun ohjaajillekin etukäteen, miten pojan kanssa kannattaa toimia, ettei tarvitse kantapään kautta oppia...
Mutta nyt. Miten minusta tuntuu, että teen taas muka kärpäsestä härkäsen ja toimin itsekin leimaavasti? Täällä taistelevat taas järki ja tunteet...
Koulun aloittaminen tuntuu nyt hyvältä. :)
Heip!
Kyllähän se juuri näin on. Parempi katsoa kuin katua ;) Ammattitaitoa on nähdä lapsi omana itsenään, arvostelematta. Toisaalta juuri tuo leimaaminen on vaarallista. Sitä jo etukäteen muodostaa jonkun kuvan ja sitä voi olla vaikea muuttaa. Hankalia juttuja :/
Toivotaan ja uskotaan kuitenkin, että teillä menee uusien juttujen aloitus hyvin :)
Mukavaa koulun aloitusta teille!!
Jokaisen lasten kanssa työskentelevän tulisi katsoa lasta avoimin silmin ja ennakkoluulottomasti.
Aina näin ei ole.
Silti antaisin kaiken mahdollisen informaation mikä mahdollista ja sitten lisäisin perään sanan mutta...
Lapsi voi toimia eri ympäristössä ja ihmisten kanssa erilailla ja ihmisten väliset kemiat vaikuttavat.
Eli perustiedot ovat nämä, mutta ne ovat tiedot kaiken entisen pohjalta.
Mitä maailma tuo tullessaan on sitten jo eri asia :)
Tsemppiä sinne ja onnen toivotuksia koulutielle(Niin pienille kuin isoillekin ;) )
Lähetä kommentti