Olipa kerran perhe, johon kuului äiti, isä ja kolme lasta. Eräänä päivänä äiti pääsi töistä ihan ihmisten aikaan ja kiiruhti sitten hakemaan perheen kuopusta varahoitopaikasta. Sitten hän ajoi kuin vimmattuna, kuitenkin liikennesäännösten mukaisesti, esikoistensa koululle, sillä iltapäiväkerho aikoi sulkea ovensa ihan niillä näppylöillä. Perheen äiti vilkuili kelloaan tämän tästä ja hoki mielessään: "Kyllä me ehditään, ehditään me..."
Ja kyllähän sitä ehdittiin.
"Ihmisten ajoista" huolimatta äiti sai oitis moitteet pojiltaan, sillä päivä oli ollut kuulema pitkä ja odottaminen rankkaa.
Hmph.
Kotimatkalla siis keskusteltiin, keskusteltiin ja keskust...
Kotipihalla toinen esikoisista ilmoitti haluavansa avata ulko-oven avaimellaan. Ovi aukesi pienen ryttyilyn jälkeen ja lapsikolmikko kirmasi eteiseen, heitti ulkovaatteensa kenkäeteiseen (pieneen koppiin) ja suuntasi kohti olohuonetta. Ehtimättä huutaa jälkikasvuaan takaisin huoltohommiin äiti harppasi ensitöikseen vaate- ja kenkäröykkiöiden yli ja oli juuri laskemassa kassinyssäköitään lattialle, kun hän vilkaisi olohuoneeseen.
Perheen Rakennusinsinööreillä oli ollut aamulla ennen kouluunmenoa hetkensä ilman vanhempia. Ja se hetki käytettiin näemmä hyvin.
Maja(kaupunki) joutui illemmalla, ikävä kyllä, jyrätyksi, mutta onneksi huomenna on päivä uusi.
Ps. Kuvanottohetkellä osa kaupungista oli jo purettu, sillä koululaiset tarvitsivat osaa rakennusmateriaaleistaan (tuoleja) tehdessään kotitehtäviä. Läänin Rouva (eli äiti) ei nimittäin antanut lupaa tehdä koulutehtäviä kaupungin vuokramajoissa...
Nipo mikä nipo. (Kuuluu toisinaan toimenkuvaan.)
Mutta kuten sanottu, huomenna on päivä uusi.
4 kommenttia:
Voi Läänin Rouva sinua :D Meillä on huitonut hoidosta hakemisesta asti kaksi ritaria. Kävimme talolla ja sieltä löytyi kaksi "miekkaa" jotka tottakai piti saada autoon mukaan. Ja sitten vielä illalla miekkailtiin...
Meillä näytti Elisan huone juurikin aikalailla tuolta muutama viikko sitten. Kauppareissulla ollessani isipappa soittaa ja sanoo, että: "älä suutu, me kyllä siivotaan.." "Ööö.. mitä?!"
No, kotia palatessani tajusin mitä tuo tarkoitti. Olivat rakentaneet majan Elisan huoneeseen ja se peitti lattiapinta-alasta 2/3. Siitäkin on kuvia, kun saisi aikaiseksi....
Assari, ritarit jyrää! ;DD
Meilläkin heiluvat ritarit toisinaan miekkojensa kanssa. Tai en minä tiedä, ovatko ne toisiaan takaa-ajavat ja karjuvat hemmot ritareita vai pyöveleitä...
No, olen joka tapauksessa ohjannut melko pian johonkin muihin hommiin. Ihan siis siistä syystä, että kyseessä ei olekaan ollut LEIKKI, vaan ihan tosihommat...
Suvi, ihanaa, että isipappa soitti ja varoitteli. :D Majanrakennus on todellisuudessa hurjan hyvää hommaa lapsille. He harjoittavat siinä samalla todella paljon monia taitoja, vaikkei sitä ihan heti uskoisikaan.
Mutta olisihan se ihan kivaa sekin, että ne majarakennelmat siivottaisiin ennen kuin niistä ehtii tulla vain sekavat rauniot. Äidin silmissä useinmiten siis pelkkää sekasotkua. (Josta voi kyllä edelleen lähteä vaikka millaiset mielikuvitusleikit liikkeelle. Mutta silti...)
Lähetä kommentti