Viime viikonloppu meni hujauksessa, kun vapaapäiviä oli vain yksi. Aurinkoinen ja kuulas syyssää houkutteli sunnuntaina ulos hyötylenkille lasten kanssa ja kävimme viemässä kartonkia, lasia ja metallia kierrätyspisteelle.
Tuossa kuvan pussissa on sitten ihan jotain muuta...
Mini ja Kaaharikalle polkivat pyörillään, minä ja Ralliroope kävelimme. Paluumatkalla huomasin maassa pienen suklaapatukkakääreen ja nostin sen Minin pyörän koriin kailottaen että: "Roska päivässä, lapset!"
Ja kuinkas sitten kävikään?
Tarkat silmät huomasivat ja kätevät kädet noukkivat paluumatkalla lähes kokonaisen muovipussillisen pikkuroskaa muovipulloista tikkaritikkuihin ja hamburilaiskääreistä suklaalevyihin. (Nii-in, suklaalevystä oli syöty kaksi riviä ja loput olivat aikas hurjassa kunnossa siellä käärepaperien sisällä. Yöks.) Lapset innostuivat roskienkeruusta niin, että matka eteni joutuisasti eikä kukaan valittanut matkan pituutta kertaakaan.
Jos olisimme laskeneet jätteiden määrän ja noudattaisimme laskukaavaa "yksi roska päivässä", voisimme todennäköisesti olla monta viikkoa noukkimatta roskia. Mutta eihän se niin mene, eihän?
Kukaan ei kiellä noukkimasta sitä roskaa tänäänkään.
(Noukkimisesta innostuneena Kaaharikalle raahasi tänään koulumatkallaan kilometrin verran kokonaista lepän tainta, jonka hän oli napannut ilmeisesti eräältä pieneltä hakkuualueelta. Hän yritti jopa tunkea sitä ulko-ovesta sisään, mutta siinä vaiheessa isi oli puuttunut asiaan... Huomenna poika saanee raahata sen taimentantturan takaisin sinne mistä ottikin.)
Mutta siis, oikeiden roskien keräämisestä vielä: uskallanpa heittää tässä haasteen kaikille niille, jotka tämän postauksen jaksavat loppuun asti lukea. Otathan vastaan?
Kerää (ainakin) yksi roska päivässä ja vie se sinne minne se kuuluukin, eli roskikseen.
Ja jätä ne lepänrangat rauhaan. ;)
Ja luonto kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti