Väsynyt mutta onnellinen

Tällainen "Valtakunnassa kaikki hyvin"-postaus tähän väliin. Eli vaikka blogissa hiljaista onkin, niin täällä Ralliradalla mennään entiseen malliin. Käydään koulussa, töissä ja päiväkodissa, eletään ihan perusarkea.

Melkein.

Kun viime vuosien aikana Issukka on tuonut leivän taloon ja tämä mamma on höyrynnyt (syystä tai toisesta) kotona, niin nyt (laihemman) palkkapussin kantaa taloon perheen äiti. Vuodenvaihteeseen asti Issukka on kotona ja katsoo pesueen perään.

Tämä on meidän valinta.

Toivon ja uskonkin, että myöhemmin voimme olla tyytyväisiä tähän ratkaisuumme, vaikkei kyse olekaan kuin muutamasta kuukaudesta. On harmillista, etteivät Issukan kotoilut järjestyneet koulun alkuun, mutta toki sekin aika oli meille hurjan kasvun aikaa. Kun hurumurmelit lähtivät kouluun ja joutuivat pakostikin itsenäistymään. Ja kun minun piti kasvaa äitinä ja luottaa siihen, että harakanpoikien siivet ovat tarpeeksi vahvat turvalliseen lentoon. Ja kun perheen kaikki menemiset ja tulemiset ja kuka vie ja kuka hakee ja kuka kulkee itsekseen ja milloin kulkee itsekseen - piti merkitä yhteen taulukkoon, jotta olisi saatu edes jonkinmoinen taju siitä, ketä pitää liikuttaa mihinkin suuntaan oikeaan aikaan.

Ihan hirveää härdelliä!

No, nyt pojilla on (aikas) vahvat siivet ja siltikään heidän ei tarvitse tulla koulun jälkeen tyhjään pesään, kun isikraakku on kotona. Se on hyvä niin.

(Menipäs höpsöttelyksi tämä jutustelu nyt.)

Vaikka palasin kesällä ihan tuttuun työpaikkaan, oli poissaollessani tapahtunut paljon. Omat haasteensa perhe-elämälle ovat tuoneet muuttuneet työajat, jotka ovat yksinkertaisesti sanottuna melko vaihtelevat. Se on siis haasteellista, mutta myös antoisaa omalla tavallaan. Nyt meillä on loppuvuosi aikaa totutella siihen, ettei työaikani olekaan se "kahdeksasta neljään", vaan kaikkea muuta.

Toivottavasti totumme.

Sanoo hän, joka viihtyy työssään ja työpaikassaan todella hyvin. Väsyneenäkin.