keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kiinni jäit!

Jälleen kerran kävi ilmi, että sankarimme Ralliroope ja Kaaharikalle ovat kulkeneet koulusta kotiin ihan muita teitä kuin on sovittu.

ARGH.

Ovat kyllä tulleet kotiin ehjinä, ilman traumoja ja ilmeisesti kutakuinkin ajoissa. Mutta silti. Asia kävi ilmi ikään kuin sivulauseessa, kun iltapesuilta palailevat pojat sanoivat yksi yhden sanan ja toinen toisen. Ja sittenhän sitä asiaa ruvettiin läpikäymään siltä seisomalta, pelkissä kylppäritakeissa.

Keittiö on meidän neukkari, siis neuvotteluhuone.

Siinä me palaveerasimme keittiössä seisten. Minä "väänsin rautalankaa", kyselin ja perustelin ja Issukka murahteli jotain väliin. Pojat selittivät ja syyttivät toisiaan, mutta tajusivat sitten ajatella asiaa eteenpäin. Molemmat olivat halunneet poiketa sovitulta reitiltä, Ralliroope tänään ja Kaaharikalle joskus aiemmin. Silloin aiemmin he olivat poikenneet ilman sen kummempia ähinöitä, mutta tänään oli Kaaharikalle estellyt veljeään. Hän halusi mennä sovittua reittiä, mutta lähti kuitenkin "väärille teille" veljensä mukana.

Siinä neuvonpitomme jälkipuoliskolla kävi ilmi, että jos Kaaharikalle olisi muitta mutkitta lähtenyt tallaamaan sitä "oikeaa" reittiä, niin olisi se Ralliroopekin tullut perässä. Ei hän yksin olisi lähtenyt muille teille. Ei varmasti. Koko keskustelumme ajan Ralliroope oli rullannut, venytellyt ja pyöritellyt kylpytakkinsa nyörejä ja kun saimme asian päätökseen, lähdimme hammaspesulle.

Paitsi Ralliroope, joka oli köyttänyt itsensä kylpytakinnyöreillä niin tiukasti keittiön kaapistojen ottimiin, että minulta kului useita minuutteja yrittäessäni aukaista solmuja ja vapauttaa poikarukkaa kulhokaapin ottimista...

Arvaa vaan, ketä nauratti ja kellä meni herne nenään?

4 kommenttia:

Fredrika Johnson kirjoitti...

Ihan mahtavaa :) voi poikia! Voimia ihanainen! Kiva kun ehdit kirjoittaa :)

Ylva kirjoitti...

Voi kiitos Fredrika! Ehtii sitä aina välillä. ;) Kuvia en nyt vaan ehdi enkä jaksa laittaa, kun se piuhakin odottaa vielä etsijäänsä...

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Ihanat pojat! Ja vain poikien kanssa tällaista voi sattua. Ovat kyllä metkoja. Jossain vaiheessa ne kilteimmät ja tottelevaisimmatkin kokeilevat rajojaan. Järki puhe onneksi auttaa niin usein.

Ylva kirjoitti...

Niin Johanna, pitää vaan puhua, puhua ja puhua...

Tänä aamuna pojat menivät hakemaan naapurin tytön koulumatkakaveriksi. Heillä oli siis tärkeä ritarillinen tehtävä saatella kaveri kouluun turvallisinta reittiä. ;)