sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Tapansa kullakin

Tänään aion olla pullantuoksuinen äiti. Ja kotona. Pakkasmittari pitää huolen, että me kaikki (muut paitsi Issukka, joka lähti uhmaamaan asteita ja viimaa moottoripyörän kuvat silmissään...) pysymme sisällä.

Viime torstainakin minulla oli aikomus työntää sormet pullataikinaan, mutta kuinkas ollakaan, huomasimme tytön kanssa kesken valmistelujen, että kaapista löytyi vain kaksi kiloa sämpyläjauhoja. Onko kukaan kokeillut, millaisia pullia sämpyläjauhoista tulisi?

Emme mekään kokeilleet.

Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. Eivätkä lapset toimi aina niinkuin vanhempansa haluaisivat. Kun kävimme perjantai-iltana naapurissa vaatekutsuilla, ilmoitti tyttäreni 3v9kk, että hänellä on kakkahätä. Juu, mennään vaan vessaan, mutta sinun ei sitten tarvitse tehdä sitä siten kuin kotona, supattelin tytölle. Me olemme nyt kylässä, muru.

Sitten unohdin tytön pöntölle, istahdin kahvipöytään ja olin vaan.

Kunnes kuului se tuttuakin tutumpi huuto: "Äitiii, tuu pyyhkimäään!" Ja se tuli lujalla äänellä, kuului yli puheensorinan ja leikkivien lasten äänten. Jokainen äiti säpsähti ja kaksi äitiä lähti kohti vessaa. Myös minä.

Ja siellähän se oma kullanmuru nökötti pöntöllä, aivan kuin kotonaan.

Ilkosen alasti.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka kauan tuo tapa riisua kaikki vaatteet kakalle mennessä säilyy. Kyllä se varmaan jossain vaiheessa jää, vai?

...Minulta tuo ei ole kyllä tapaansa kopioinut, tietääkseni.

4 kommenttia:

Fredrika Johnson kirjoitti...

Ihanaa :) kyllä se varmaan rippikouluikään mennessä loppuu. Mulla oli lapsena aina ihan järjettömän kuuma, ja olin kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet alasti. Päiväkodissa oli sopimus, että sukkahousut ja aluspaita pitää olla päällä. Edelleen kyllä mieluusti olen nakupellenä, mutta kieltämättä joutunut sopeutumaan pukeutuvan yhteiskunnan vaatimuksiin. Mukavaa pullantuoksuista pakkaspäivää teille :)

Ylva kirjoitti...

Mukavaa pakkaspäivää teillekin, Fredrika! Pullalla tai ilman. :)

Jenni kirjoitti...

Minä olin kuvitellut että meillä on ainoa lapsi maailmassa jonka pitää aina ison hädän tullessa riisua kaikki vaatteensa pois. Ihanaa että on muitakin:)Meidän sankari on 4 kuukautta nuorempi kuin teidän nudisti. Kesällä tuo nyt ei niin kamalasti haitannut, mutta nyt talvella ottaa välillä aika paljon päähän moinen, varsinkin kun niitä vaatteita ei toimituksen jälkeen millään haluttaisi pukea takaisin päälle.
Toivotaan että vaatteet alkaisivat pian pysyä päällä:)

Ylva kirjoitti...

Onpa kiva tietää, että on olemassa muitakin pönttönakuilijoita... Luotan vahvasti siihen, että kyllä tuo jossain vaiheessa rauhoittuu.

Mutta kuten kirjoitit, Jenni, näin talvella se on kyllä ärsyttävää, kun pitää riisua niin monta monituista vaatekappaletta. Toisaalta, tyttö pukekoon sitten vaatteet takaisinkin ihan itse (jos ei ole kiire minnekään)...