Smurffimusa raikaa olohuoneen stereoista, mutta vielä lujempaa kuuluu pikkupimun laulu karhusta, joka nukkuu talvipesässänsä. Valkoisella olkkarinmatolla on otettu kohta liki 40 kierrosta ja kohta joku kaatuu pää pyörällä lattialle.
Ja se en ole siis minä. Tällä kertaa.
Silloin kun törmäsimme ja kaaduimme Minin kanssa laskettelumäessä, Mini oli hoilottanut jo jonkin aikaa omakeksimää Mimmi-lehmä-laulua ja minunkin keskittymiseni oli vähän niin ja näin. Olisi pitänyt lähteä kaakaolle yhtä laskua aiemmin...
Nyt typykkä loilottaa karhusta, Mimmi-lehmästä ja pienestä piiristä. Kukaan ei kaatunut ja musatoosakin on hiljentynyt.
Tänään on se päivä, kun me tytöt jäimme kotiin miesväen lähdettyä päivän kestävälle laskettelureissulle. Kauden viimeiset laskut siis. Mua ja Miniä harmittaa, kun jäämme rannalle ruikuttamaan, mutta kun ei näillä polvilla lasketa, niin ei sitten.
Tähän tietynlaiseen depisfiilikseen auttaisi... en tiedä mikä. Samanaikaisesti päässä takoo ajatus, ettei tämä nyt voi olla niin hirveetä kun laskut jää laskematta. Ihan naurettavaa ja lapsellista!
Mutta silti vaan harmittaa.
Sen sijaan että lasken mäkeä, maksan laskuja. (Muutaman eräpäivä meni jo.)
AUTS!
(Ja taas smurffataan täysillä...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti