Kotona on väsyneitä potilaita. Levottoman yön jälkeen myös minä olin väsy koko aamun, mutta melkein kahden tunnin päiväunet sohvalla viltin alla tekivät hyvää. (Kuvassa en ole minä vaan pienin potilas.)
Hyvää teki tänään myös Karkin palaaminen blogihiljaisuudesta eetteriin. Päivän pelastus se oli, todella. :D Tervetuloa takaisin!
Päiväunien ja ihanan bloggarin palaaminen ovat siis piristäneet tänään. Eilen minua piristi typykän muovaama minipatsas minusta. Harmi, kun en tajunnut kuvata sitä. Se oli siis vain suuri punainen muovailuvahamöykky, jolla oli "hattu" päässä ja "iso masu".
Kuulema.
Mokoma möykky siis ilahdutti, hattuineen ja masuineen. Hatun ja ison masun lisäksi minulla on myös isot rinnat, JOS siis on tyttäreen uskominen. ;DD
- Äiti, milloin musta tulee äiti?
- No silloin kun saat oman lapsen... Sitten kun sie oot aikuinen.
- Niin, sit ku mä oon aikuinen ja mul on isot tissit, niinku sulla.
- Hmmm.
Minulle uskoteltiin pienenä, että pullataikinan syöminen turvottaa rintoja. (Muusta kropasta ei sitten puhutukaan mitään...) Osittain varmaan tottakin, mutta asia esitettiin minulle niin uskottavasti, että jossakin vaiheessa teini-ikää napsin ylimääräisiä maistiaisia oman äitini vaivaamasta pullataikinasta. Olin jokseenkin epätoivoinen?
Nykyään olen melko sinut asian suhteen.
(Varsinkin tyttären julkituomien huomioiden jälkeen.)
Kotipäivien piristykseksi päätimme viime viikon loppupuolella leipoa Minin kanssa (emme pullia, vaan) sämpylöitä. Lämpimäiset ilahduttivat myös koulusta palaavia ahertajia ja heidän kehunsa lämmittivät edelleen mamman mieltä. Hyvä mieli (kuten hymykin) palaa siis (yleensä) aina antajalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti