Omat lomapäivät alkavat olla jo vähissä. Ensi viikolla on yksi työpäivä ja seuraavalla viikolla alkavat hommat ihan kunnolla. Kyllä se pitkäkin lomailu joskus siis loppuu.
Vaikka ei tämä ihan lomailulta ole aina tuntunut.
Olen ollut koko kesän lasten kanssa kuin paita ja pöksyt tahi majakka ja perävaunu. Ja kun olen toilaillut energisen ja vaativankin kolmikon kanssa 14 tuntia joka päivä melkein kolmen kuukauden ajan, huomaan alkavani muuttua hirviöksi. Oikeasti.
Tällä hetkellä olen melkoisen ärsyyntynyt, mikä ärsyttää vielä enemmän. Ärsyttää se, että omat lapset ärsyttävät niin paljon, että haluaisin heistä eroon. Enkä nyt tarkoita tässä mitään sen hurjempaa kuin lomaa lapsista.
Nii-in. Lomaa lapsista.
Vielä jokunen vuosi sitten (ennen omia lapsia), en voinut käsittää millään muotoa, että vanhemmat voisivat haluta lomaa omista lapsistaan. Herranjestas! Jos on lapsia hankkinut, niin hoitakoon sitten myös! Jotkut vanhemmat ovat sitten todella itsekkäitä!
Juu juu.
(Jotkut vanhemmista kyllä ovatkin.)
Mutta, kun kaksoset syntyivät, muuttui mustavalkoinen ajattelutapani tyystin, kuperkeikan lailla. Elämä opetti armeliaammaksi, myös itseäni kohtaan. Lapset opettivat.
Nyt, kun olen siinä pisteessä, että oman lapseni huoleton ja kevyt kosketus nostattaa karvat pystyyn, alkavat hälytyskellot soida. Minun on kuunneltava itseäni. Ja minä kuulen ihan tarpeeksi käsittääkseni, että tarvitsen nyt omaa aikaa.
Lomaa lapsista.
1 kommentti:
Voi Ylva, niin tuttua että. Olen erittäin mielelläni nyt työssäkäyvä äiti ja mies hoitaa junkkareiden harrastuksiin kuskaamiset. 5 vuotta kotona ja kiitos, nyt minä haluan nauttia aikuisesta seurasta ja työelämästä. Olen muuten ajatellut ihan samoin "hoitakoot sitten kanssa lapsensa"... ;)
Olet lomasi ansainnut! Jos sellaisen saat järjestettyä niin muista nauttia, ettei se ole sitä "mitenkähän niillä nyt siellä menee" yms. ;)
Lähetä kommentti