Kävin jumpalla eilen. Oli menojakin perheen kanssa, mutta yhdistimme kätevästi menomme ja tulomme niin, että mies vei lapsikatraan kotiin ja minä pääsin liikkumaan. Oli ihanaa venytellä ja huikeata huomata, kuinka jumppa tuntui selässä ja vatsalihaksissa, joka puolella. Olin tehokas!
Loppurentoutuksen aikana koko kroppani tuntui rentoutuvan hyvin. Keskityin vain itseeni ja kehooni, musiikkiin. Ihanaa! Sitten yhtäkkiä huomasin suunnitelleeni kaupassakäynnin kotimatkalle ja ostoslistakin oli jo valmiina... Ai, ai! Tehokkuuden maksimointi voi olla joskus melkoinen kirous. Eikö muutamaa minuuttia voisi keskittyä vain itseensä? Olla. Pysähtyä. "Kyllä se maailma odottaa tuolla ulkopuolella," sanoo ohjaajakin usein. Niinpä.
Olo oli jumpan jälkeen hyvä, vaikka olinkin "tuhlannut" omaa aikaani kauppalistan tekoon ja tehokkaaseen ajankäytön suunnitteluun. Mutta joku kerta onnistun vielä oikeasti unohtamaan sen ulkomaailman rentoutuksen aikana! Silloin voin onnitella itseäni melkoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti