Kun on ensin purnannut jälkeläistensä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, on hyvä sitten jonkin ajan kuluttua myös ylistää murujensa mahtavuutta.
Ralliroope oppi tänään ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä! *aaltoja ja aplodeja* Harjoitteli ensin isukin kanssa pyörätiellä ja kun mamitsu tuli paikalle, ei suostunut vastaanottamaan apuja laisinkaan eikä ajamaan mihinkään suuntaan. Kökötti vain satulassa ja tuntui aristelevan. Todellisuudessa kävi varmaan melkoista aivotyöskentelyä ja järkeilyä mielessään, sillä kun jätin asian sikseen, hän hetikohta ponkaisi vauhtia ja ajoi pitkän matkaa pihalle asti ihan ite. Ja minä huusin haltioissani isukille, että katso nyt, KATSO NYT, miten tuo AJAA pyörällä IHAN ITE! (Eipähän jäänyt naapureillekaan epäselväksi.)
Taisin myös hyppiä tasajalkaa.
Kaaharikalle arastelee, mutta eiköhän hänkin jossain vaiheessa rohkaistu harjoittelemaan. Tai ehkäpä rohkeutta riittäisi jo nytkin, mutta kärsivällisyyttä ei. Kaaharikalle potee alemmuutta siitä, ettei häneltä ole vielä lähtenyt yhtään maitohammasta ja ettei hän muka ikinä opi ajamaan ilman apupyöriä... Kaksosen olo ja elo on joskus melkoisen rankkaa, kun väkisinkin vertaa itseään siihen toiseen. (Tiedän.) Ja jos ei vertaa, niin ympäristö vertaa. (Tiedän senkin.)
Nyt pitää lopetella. Piti vaan tulla tälleen äkkiseltään hehkuttamaan Ralliroopen uutta taitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti