Eilen illalla olin valmis laittamaan ihanatkamalat pojannulikkani ulkotamineissa yöunille. Sinne vaan vällyjen alle, simmut kiinni ja aatuutilullaa. Vaan enpä sitten laittanutkaan, vaikka läheltä piti. Kun toinen on sellainen pieni ja ketterä ärsyttäjä ja toinen raamikas köriläs, joka suivaantuu jokaisesta ärsytyksestä, voit kuvitellla, että siinä on kyllä melkoinen pari. Yksi on kuin herhiläinen ja toinen kuin goljatti.
Päivällä tämä herhiläinen onnistui saamaan goljatin sormet pihakeinun köysien väliin niin, että peukalo näytti taipuvan irti ja illalla tuo samainen herhiläinen jahtasi tuota samaista goljattia lakaisuharjalla niin, että sai goljatilta kengästä päähän. Ja tämä heti, kun ovesta sisään tulivat. Olivat olleet issukan kanssa asioilla ja ryntäsivät myrskyn lailla ulko-ovesta sisään. Hyvä, että ovi pysyi saranoillaan.
Tänään ovatkin olleet sitten rauhallisemmin. Melkein ovat ottaneet yhteen; mutta eivät sittenkään.
Eivät osaa olla toistensa lähellä; mutta eivät ilmankaan toista. On se vaan niin haastavaa, tuo kaksoskuplassa eläminen... Sellaista tuplakuplaelämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti