Melkein viikon hiljaiselon jälkeen muutama rivi. Ihan nopeesti vaan, sillä neiti Heinähattu heräilee varmasti kohta päiväuniltaan. Mini ilmoitti itse olevansa Heinähattu, kun ruokapöydässä keskusteltiin kirjasta nimeltä Heinähattu ja Vilttitossu. Jompi kumpi kirjan tytöistä tuntuu nimittäin olevan Kaaharikallen esikuva, sillä tämä nukkui yhdet päiväunet sängyn ALLA. No, onhan noita mukavampiakin paikkoja koisia...
Vaan eipä tässä sen kummempaa.
Ollaan oltu ja tössötelty, rymistelty ja potkittu palloa. Ja tehty hiekkakakkuja. On ollut tosi ihanaa rötvätä sohvalla koko perheen voimin lukemassa poikien päiväkerhokansioita. Siellä on kirjattuna ylös herrojen kuulumisia ja ryhmien aatoksia asioista.
Naapurinrouvien kanssa ollaan juteltu päivähoitoon menosta. Ei niin, että me menisimme, mutta nuo meidän lapset. Tai voisihan sitä katsoa, pääsisikö sitä itse jollekin "virikepaikalle" jonnekin. Kun kotiäidellä alkavat sosiaaliset suhteet olla minimissään, niin aivotkin alkavat lyödä huttaa. Tai niin minä ainakin selitän tämän hetkittäisen hötöpäisyyteni. Kun ainoata seuraa ovat alle kouluikäiset lapset, niin kyllä se varmaan aivotyöskentelyssäkin näkyy, ainakin jollain tasolla. Enkä sano tätä nyt mitenkään pahalla, totean vaan.
Itse olen menettänyt sellaisen small talking-taidon ihan kokonaan. Tai ylipäänsä keskustelutaidon. Kun ei kaikkien aikuisten kanssa voi keskustella mm. seuraavista aiheista:
- miksi kannattaa käydä vessassa ennen ulos lähtöä,
- kuinka kannattaa olla reilu kaveri,
- lyöminen on väärin,
- päähän potkiminen on vielä enempi väärin,
- miksei ikinä, koskaan eikä milloinkaan saa potkaista edes leikillään toista päähän,
- miksi ruoka-aikana syödään (eikä keksitä mitään kirurgisia toimenpiteitä pavuille tai tomaateille),
- miksei kasvissosekeittoa voi nuolla kuin koira, tai
- miten lentokone pysyy ilmassa, kun se on niin painava.
Joskus on tietysti tilanteita, että jotkin noista aiheista puhututtavat aikuisiakin.
Mutta nyt lopetan tämän yksinpuhelun tähän. Neiti Kesäheinä heräsi.
Ps. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
2 kommenttia:
Tuli noista päiväunista mieleen, kun esikoinen vauvana oli todella huono nukkuja. Muutaman kerran sitten nukahti pesukoneen päälle vaippaa vaihdettaessa ja jätin nukkumaan siihen (oli alle 2kk) ja vahdin sohvalta vessan oven ollessa auki nauttien edes pienestä hengähdyshetkestä ilman vauvaa sylissä :D
Kyllä nuo lapset nukahtelevat välillä minne sattuu ja miten sattuu. Muistaakseni mulla on jossain postauksessa kuva Kaaharikallesta, kun se nukkuu jalat sängyssä ja pää lattialla...
Lähetä kommentti