Jos blogirintamalla menee hissukseen, niin kotirintamalla nelistetään sitäkin vauhdikkaammin. Ja äiteen päässä takoo tyhjää useammin kuin kaksi kertaa päivässä.
Niinkuin nytkin.
Hereillä olen tähän aikaan vuorokaudesta vain ja ainoastaan siksi, että nukuin sohvalla sikeästi melkein kaksi tuntia lasten mentyä yöunilleen. Mamma siis simahti ennen lapsia.
***
Minusta on ihanaa olla perheen kanssa työpäivien jälkeen. Tänään istuin leikkimökissä jakkaralla ja katselin, kun yksi luki sarjiksia, toinen liimaili tarroja vihkoon (ja vähän kyllä muuallekin...) ja kolmas väänteli hirmu-ukkelin jäseniä. Se neljäs rakas puuhasteli autokatoksessa, ihan näköetäisyydellä.
Siinä samanaikaisesti taisteli päässäni kaksi vahvaa ajatusta: ensimmäinen takoi, että käytä aikasi koti- ja puutarhahommiin (joiden lista on järkyttävän pitkä)! Ja se toinen kuiski hypnoottisesti, että nauti tästä hetkestä...
Minä istuin, nuokuin ja olin läsnä. Ja nautin hetkestä.
Ja se oli kertakaikkisen ihanaa se!
Myöhemmin illalla lähdimme rullaluistelu- ja pyörälenkille, jonka aikana me tytöt kyllä erkaannuimme omille reiteillemme (ihan vain siitä syystä, etten olisi pysynyt miesväen vauhdissa mukana). Kävimme Minin kanssa rannassa lätsyttelemässä vettä, ihmettelemässä silkkiuikkua ja heittelemässä kiviä veteen.
Ja totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että otimme myös yhteen siitä, miten syvälle veteen voi kahlata pelkissä kumisaappaissa. Siksi se silkkiuikkukin pakeni paikalta erittäin nopein räpylänvatkauksin...
Iltapalaksi söimme "hukurttia" ja muromysliä omenan kera.
Sellaista tänään.
1 kommentti:
Kyllä ne lasten kanssa vietetyt hetket taitavat olla niitä arvokkaimpia. Vaikka olisi puutarha sitten pari vuotta vähän sinne päin...
Vauhdikas kuva!
Lähetä kommentti