Heipä hei,

Täällä ollaan, edelleen. Koko kevät pääsiäisestä eteenpäin on mennyt lähinnä sairaslomalla (kirjaimellisesti) maatessa ja kun vihdoin pääsin töihin tietyin rajoituksin, minulta hävisi ääni.

Pah.

Jokseenkin ryytynyt olo siis tällä mammalla on, tunnustan. Kunto on olematon ja se tietysti vaikuttaa muuhunkin jaksamiseen. Enää muutama kiireinen työpäivä ja sitten olen taas kotona sairaslomalla kesälomaan asti.

Sairasta sakkia.

Mutta siltikin osaan vilpittömästi olla kiitollinen, sillä minulla eivät ole asiat siltikään huonosti. En ole kuolemansairas. Vaikka keho sieltä täältä onkin vähän vinksin vonksin vänksällään, niin ne vaivat ovat joko paikattavissa tai parantuvat itsekseen jonkin ajan kuluessa.

Tarvitaan siis kärsivällisyyttä.

Vaikka olenkin ollut melko kärsimätön parantumisten suhteen, malttia minulla on silti ollut. Tosin jotkut sanovat sitä laiskuudeksi...

Terveiset siis laiskalta sohvaperunalta.