Vaatekaapissani melkein kaikki t-paidat ovat ns. nalle puh-paitoja, eli sellaisia, kun niitä päällensä vääntää, niin maha pömppää paljaana ja paidanhelma on himpun verran rintamuksen alapuolella. Että ottaa päähän, kun saa olla koko ajan venyttämässä sitä paidanhelmaa pömppämasun päälle ja se samantien -humps vaan- löpsähtää sinne navan yläpuolelle...
Olen siis joskus ollut hoikempi ja käyttänyt jonkin verran pienempää vaatekokoa. Nyt ei enää kantsis. Ja samantien voin unohtaa sen "tähän voisin vielä mahtua" ajatuksen, sillä faktat ovat faktoja. Totuutta on turha enää vääristellä. En ole enää mikään kuuma kisu; pikemminkin se musta iso kissa nimeltään B-I-N-G-O...
Kumpi sitten on parempi: se, että kuljen nalle puh-paidoissa läskimakkarat tursuten (päästän siis kuuman kisun irti), vai peitän itseni telttoihin (toivoen olevani näkymätön)? Eka vaihtoehto tuntuu epämukavalta ja toka taasen ei tee oikeutta naisen vartalolle ja mielelle. Pullukan ei tarvitse piiloutua kaapujen alle, olen sitä mieltä. Ei siis auta muu, kuin yrittää löytää sopiva keskitie ja kantaa lihansa naisellisesti. Ja viedä ne Nalle Puh-paidat kierrätykseen.
Miau. ;0)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti